— Hän kutsuu minua käsitteeksi, sanoi tonttu» — sitä minä en voi käsittää. Hänhän kieltää minut, sen minä olen salaa kuullut, ja nyt minä olen taasen kuunnellut. Hän istuu ja sopisee koulumestarille, seminaarilaiselle. Minä sanon niinkuin isäkin: vartioi pataasi! Sitä hän ei tee — nytpä minä panen sen kiehumaan yli laitainsa.
Ja tonttu puhalsi tuleen, joka leimusi ja paloi. »Hur-rur-rur»! Pata kiehui yli laitainsa.
— Nytpä minä menen ja raavin reikiä isän sukkiin! sanoi tonttu. — Minä puran suuren läven varpaisiin ja kantapäähän, niin tulee parsimista. Jollei hän taasen heittäydy runoilemaan. Runoilija-matami, parsi isän sukat!
Kissa aivasti; se oli vilustunut, vaikka se aina kulki nahkaturkissa.
— Minä olen avannut ruokasäiliön oven, sanoi tonttu, — siellä on keitettyä kermaa, paksua kuin jauhovelli. Jollet sinä tahdo nuolla, niin minä nuolen!
— Jos minä saan syyn ja lyönnit, sanoi kissa, — niin anna minun nuolla kermakin!
— Ensin syönnit, sitten lyönnit! — Mutta nyt minä menen seminaarilaisen huoneeseen, ripustan hänen housunkannattimensa peilille ja pudotan hänen sukkansa pesuvatiin, niin hän luulee punssin olleen liian väkevää ja joutuneensa pieneen hiprakkaan. Viime yönä minä istuin halkopinolla koirankopin luona. Minusta on hyvin hauskaa ärsyttää kahlekoiraa: huojuttelin ja heiluttelin siinä jalkojani. Koira ei saanut niistä kiinni, vaikka se olisi hypännyt kuinka korkealle. Tämä suututti sitä, se haukkui ja haukkui, minä huojuttelin ja heiluttelin. Siinä oli aika elämä. Seminaarilainen heräsi siihen, nousi kolme kertaa ja katseli ulos, mutta hän ei nähnyt minua, vaikka hänellä oli silmälasit — hän nukkuu aina silmälasit nenällä.
— Sano »nau», kun matami tulee! sanoi kissa. — Minä kuulen huonosti, olen tänään kipeä.
— Kermankipeä! sanoi tonttu. — Nuole pois, nuole tauti pois, mutta pyyhi partasi, ettei kermaa jää siihen! Nyt minä menen kuuntelemaan.
Ja tonttu seisoi ovella, ja ovi oli raollaan. Huoneessa ei ollut muita kuin matami ja seminaarilainen. He puhuivat »sielunlahjoista», niinkuin seminaarilainen niin kauniisti sanoi, jotka jokaisessa talossa ovat asetettavat padan ja pannun yläpuolelle.