— Sitä, minkä luulet tuottavan itsellesi onnea! sanoi tyttö. — Ole hänelle hyvä ja hellä, mutta muista, ettemme eromme hetkestä asti enää voi nähdä toisiamme.
Ja kului pari vuotta. Silloin kohtasi tyttö kadulla entisen ystävänsä ja sulhasensa. Tämä oli sairaan ja kurjan näköinen. Silloin ei tyttö voinut olla häneltä kysymättä:
— Mitä sinulle nyt kuuluu?
— Minulla on rikkautta ja omaisuutta yllin kyllin, sanoi mies. — Vaimo on hyvä ja kunnollinen, mutta sinä olet sydämessäni. Minä olen taistellut taisteluni, ja se on pian ohi. Nyt emme näe toisiamme ennenkuin Jumalan luona.
Viikko on kulunut. Tänä aamuna seisoi sanomalehdissä, että hän on kuollut. Sentähden on tyttö surupuvussa. Rakastettu jätti jälkeensä vaimon ja kolme lapsipuolta, niin tietää lehti kertoa. Se särähtää särkyneeltä, mutta malmi on kuitenkin puhdas.
Musta nauharuusu tietää surua, tytön kasvot ilmaisevat sitä vieläkin enemmän. Se on kätketty sydämeen eikä koskaan unohdu.
* * * * *
Niin, siinä nuo kolme tarinaa, kolme lehteä samassa varressa. Haluatko useampia apilanlehtiä? Niitä on monta sydämenkirjassa, jonka nimi on Kätketty, mutta ei unohdettu.
PORTINVARTIAN POIKA.
Kenraalin perhe asui ensi kerroksessa, portinvartian väki asui kellarikerroksessa. Molempien perheiden välillä oli suuri etäisyys, koko alakerta ja arvojärjestys. Mutta saman katon alla he asuivat, nähden sekä kadulle että pihalle. Pihamaalla oli nurmikko, jossa kasvoi kukkiva akaasia, kun se kukki, ja sen alla istui silloin tällöin koreasti puettu imettäjä, sylissään vieläkin koreammin puettu kenraalinlapsi, pieni Emilie? Heidän edessään tanssi portinvartian pieni tummatukkainen poika paljain jaloin, ruskeat silmät suurina. Ja lapsi nauroi hänelle ja ojensi pienet kätensä häntä kohti, ja jos kenraali ikkunastaan sattui näkemään sen, niin hän nyökkäsi alas ja sanoi: »Charmant!» Kenraalitar itse, joka oli niin nuori, että hän melkein olisi voinut olla miehensä tytär aikaisesta avioliitosta, ei koskaan katsonut ikkunasta pihamaalle, mutta sen määräyksen hän oli antanut, että kellarikerroksen pieni poika kyllä sai leikitellä lapsen kanssa, kun vaan ei koskettanut sitä. Imettäjä totteli tarkalleen emännän käskyä.