— Täällä on paljon kauniimpaa kuin alhaalla kaivossa. Tänne tekisi mieli jäädä koko elinajakseen, sanoi pieni rupikonna. Se viipyi siinä tunnin, se viipyi siinä kaksi. — Mitä mahtaakaan olla kauempana? Kun minä olen tullut näin pitkälle, niin minun täytyy yrittää eteenpäin! Ja se ryömi niin nopeasti kuin se saattoi ryömiä ja tuli tielle, missä aurinko paistoi siihen ja missä tomu puuteroi sitä sen marssiessa maantien yli.
— Täälläpä ollaan oikein kuivalla maalla, sanoi rupikonna, — tulee miltei liiaksi siitä hyvää; minussa jo kutiaa!
Nyt se pääsi ojalle. Siellä kasvoi lemmikkejä ja angervoja; likellä oli seljan ja orapihlajan muodostama elävä aita, köynnöskasvina kierteli elämänlanka. Täällä saattoi nähdä värejä, niinikään lensi tuolla perhonen. Rupikonna luuli, että se oli kukkanen, joka oli riistäytynyt irti paremmin oppiakseen tuntemaan maailmaa; sehän oli niin luonnollista.
— Kunhan voisi ottaa sellaisen vauhdin kuin se, sanoi rupikonna, — kvoik! Voi, kuinka kaunista!
Se viipyi täällä ojassa kahdeksan yötä ja kahdeksan päivää eikä se kaivannut ravintoa. Yhdeksäntenä päivänä se ajatteli: — Eteenpäin! Mutta mitäpä kauniimpaa saattoi löytää? Ehkäpä löytyisi pieni rupikonna tai joitakin vihreitä sammakkoja. Viime yönä oli ilmassa tuntunut siltä kuin olisi läheisyydessä ollut serkkuja.
— Ihanaa on elää, päästä ylös kaivosta, maata nokkosissa, ryömiä tomuisen tien yli ja levätä märässä ojassa! Mutta eteenpäin! Täytyy koettaa tavata sammakkoja tai pieni rupikonna, ei kuitenkaan voi olla ilman niitä; luonto ei yksinään ole tarpeeksi! Ja sitten se jälleen lähti vaeltamaan.
Se tuli seudulle, missä oli suuri kaislan ympäröimä lammikko. Tänne se pyrki.
— Eiköhän täällä ole teille liian märkää, sanoivat sammakot. — Mutta te olette hyvin tervetullut! Oletteko te miehenpuoli vaiko naispuoli? Se nyt on yhdentekevää, te olette yhtä tervetullut!
Ja sitten se pyydettiin illalla konserttiin, perhekonserttiin: suuri innostus ja ohuet äänet, sen me tunnemme. Tarjoilua ei ollut, ainoastaan juomatavarat vapaasti käytettävänä, koko lammikko, jos heitä halutti.
— Nyt minä matkustan eteenpäin, sanoi pieni rupikonna; se ikävöi aina johonkin parempaan.