Hän tarttui nutun kauluspuoleen, Evans kävi kiinni toiseen päähän, ja he nostivat kultataakan maasta.
"Mihin suuntaan?" kysyi Evans. "Veneellekö?"
"Kummallista", jatkoi hän, kun he olivat astuneet muutamia askelia, "soutu on tehnyt käsivarteni kipeiksi. Tuhat tulimmaista!" sanoi hän sitten. "Niitä koskee niin vietävästi! Minun täytyy levähtää."
He laskivat taakkansa maahan. Evansin kasvot olivat kalpeat, ja pieniä hikihelmiä kihosi hänen otsalleen.
"Täällä metsässä on niin painostava ilma", sanoi hän.
Sitten hän yhtäkkiä kivahti aiheettoman vihaisesti:
"Mitä tässä varrotaan koko päivä? Auta minua, sanon! Siitä asti kuin näimme tuon kuolleen kiinalaisen, et sinä ole tehnyt muuta kuin töllistellyt."
Hooker katsoi kumppaniaan terävästi kasvoihin. Hän tarttui nuttuun, ja he kantoivat kultaharkkoja vaieten noin viisikymmentä metriä. Evans alkoi hengittää raskaasti.
"Etkö osaa puhua?" kysyi hän.
"Mikä sinua sitten vaivaa?" kysyi Hooker.