"Hullutusta", sanoi Evans, "kaikki kiinalaiset ovat saman näköisiä."
Hooker katsoi häntä silmiin.
"Menen kuitenkin ja hautaan ensin tuon, ennenkuin ryhdyn auttamaan sinua noiden keltaisten kappaleiden kuljetuksessa."
"Älä ole narrimainen, Hooker", sanoi Evans. "Jätä se rauhassa mätänemään."
Hooker epäröi ja antoi katseensa liukua tutkivana pitkin ruskeata maanpintaa.
"Jokin kammottaa minua", sanoi hän.
"Nyt on kysymys siitä", sanoi Evans, "mitä teemme näille kultaharkoille. Hautaammeko ne tänne takaisin vai kuljetammeko ne veneessä mannermaan puolelle?"
Hooker mietti. Hänen katseensa harhaili sinne tänne, milloin korkeiden puunrunkojen välissä, milloin ylhäällä pitkin auringon kultaamaa vihreätä lehtikatosta. Hän kauhistui jälleen, kun silmänsä osuivat sinipukuiseen kiinalaiseen. Hän tuijotti etsivästi metsän harmaaseen pimentoon.
"Mikä sinua vaivaa, Hooker?" kysyi Evans. "Oletko huonolla tuulella?"
"Hommatkaamme joka tapauksessa kulta täältä pois", sanoi Hooker.