Hän kääntyi katsomaan kuollutta kiinalaista ja sitten jälleen kuoppaa.
Evans syöksyi paikalle. Osittain esillekaivettuina oli siinä heidän edessään himmeänkeltaisia harkkoja. Hän kumartui kuoppaan, kaivoi multaa paljain käsin ja kiskoi esille yhden noista raskaista kangista, Samassa pisti pieni oka häntä käteen. Hän veti sormillaan hennon piikin pois ja nosti harkon kuopasta ylös.
"Vain kulta tai lyijy voi olla näin raskasta", sanoi hän.
Hooker katseli vieläkin kuollutta kiinalaista. Hän ei ollut oikein selvillä asiasta.
"Mies on nähtävästi tullut ennen kuin ystävänsä", sanoi hän vihdoin.
"Hän tuli tänne yksin, ja joku myrkyllinen käärme on tappanut hänet…
Ihme vain, miten hän on löytänyt paikan."
Evans seisoi kultaharkko kädessä. Mitä hänelle merkitsi kuollut kiinalainen!
"Meidän pitää hommata nämä kappaleet täältä pienin erin mantereelle ja kaivaa ne siellä maahan joksikin aikaa", sanoi hän. "Mitenkä saamme ne veneeseen?"
Hän riisui nuttunsa, levitti sen maahan ja heitti sille pari kolme kultaharkkoa. Silloin hän huomasi, että toinen pieni oka oli pistänyt häntä käteen.
"Tämän verran kai jaksamme kantaa", tuumi hän. Sitten hän yhtäkkiä kivahti omituisen kiihkeästi: "Mitä sinä tuijotat eteesi?"
Hooker kääntyi häneen päin: "Minä en oikein… voi sietää tuota näkyä." Hän osoitti päännyökkäyksellä ruumista. "Hän on aivan saman näköinen kuin…"