— Tääll' on tarpeeksi pimeä.
— Mutta minne?
— Ylös jostakin noista sivuluolista.
— Entäs sitten?
— Tuumitaan.
— No niin… matkaan!
Lähdettiin liikkeelle ja tultiin ennen pitkää pimeään luolaan, joka antoi syrjään päätunnelista. Cavor kulki edellä. Epäröityään hetkisen, hän valitsi erään komeron, joka näytti turvalliselta tyyssijalta. Hän pistäysi sinne, mutta tuli heti takaisin.
— Siell' on niin pimeä, — virkkoi hän.
— Teidän sääristänne ja jaloistanne lähtee kyllä valoa. Tehän olette ihan märkä tuosta loistavasta aineesta.
— Mutta…