— Ei maar, mutta sitten…
— Siitä ei tule mitään.
Hän keksi nyt uusia mahdollisuuksia.
— No niin, — puhui hän, — otaksutaanpa, että me löydämme jonkun komeron, jossa voimme puolustautua noita renkejä ja päiväläisiä vastaan. Jos, esimerkiksi, kestäisimme sillä tapaa viikon päivät, silloin on varsin todennäköistä, että sanoma meistä on ennättänyt alas älykkäämpäin osastojen asustamiin, väkirikkaampiin seutuihin…
— Jos niitä on.
— Täytyy olla, sillä mistäs nämä jättiläismäiset koneet olisivat peräisin?
— Saattaa olla niinkin, mutta tämä teidän nyt esittämänne mahdollisuus on pahin kaikista.
— Meidän sopisi tehdä merkkejä kallioseiniin.
— Mistäpäs sen tietää, näkisivätkö heidän silmänsä noita merkkejä?
— Jos hakkais ne kallioon…