— Ääntäkö?
— Tällaista näin… — minä koetin matkia hänen pörinäänsä.
Hän loi silmänsä minuun. Pörinä oli silminnähtävästi hänenkin mielestään epähauskaa.
— Panenko minä noin? — kysyi hän.
— Jok'ikinen ilta.
— Siten olisi uskonut.
Hän pysähtyi ja katseli minua totisena.
— Onko se mahdollista? — sanoi hän. — Ettäkö minuun olisi piintynyt jonkinlaisia tottumuksia?
— Siitäpä näyttää.
Hän tarttui alahuuleensa ja vei sen vielä alemmas, tuijotellen rapakkoon jalkainsa juuressa.