— Mistä sen päätätte?
— Tääll' on vilpoisempi. Äänetkin kuuluvat kovemmilta. Tuo hataruus… sitä ei ole enää. Ja toiseltahan nyt tuntuu korvissakin ja kulkussa.
Sitä en ollut tähän saakka huomannutkaan, mutta huomasin nyt.
— Ilma on täällä sakeampaa. Nyt ollaan kenties kokonaista mailia syvemmällä.
— Emme tulleet ajatelleeksikaan, että kuun sisässä on oma maailma.
— Emme.
— Mahdotonta se olisi ollutkin.
— Olisi pitänyt sitäkin ajatella… mutta ihminen piityy niin kokonaan totuttuun ajatustapaansa.
Hän mietiskeli hetkisen.
— Nyt, — sanoi hän, — nyt tuo näyttää niin päivänselvältä.