"Teidän täytyy lähettää minulle uusi pakka Freetownista. Niitä saa ostaa siellä."
"Mutta — poistaa?"
"Se on vain taikauskoa. Unohdin sen. Neekerit sanovat, että jos noidat — hän oli noita — Mutta se on pelkkää roskaa…. Täytyy saada porroh-mies palauttamaan se tai surmata hänet itse…. Se on kerrassaan tyhmää."
Pollock kirosi itsekseen, tuijoittaen yhä vielä nurkassa olevaan päähän.
"En voi sietää tuota katsetta", hän sanoi. Sitten hän hyökkäsi pään luo ja potkasi sitä.
Se kieri muutaman kyynärän matkan ja jäi sitten samaan asentoon kuin ennenkin, kääntyneenä ylösalasin ja katsoen häneen.
"Hän on kamalan näköinen", virkkoi Perera. "Kerrassaan kamalan näköinen. Ne viiltelevät kasvojaan pienillä veitsillä."
Pollock olisi uudelleen potkaissut päätä, ellei mendi-mies olisi koskettanut hänen käsivarttaan. "Pyssy?" tämä sanoi silmäillen päätä hermostuneesti.
"Kaksikin — jos viet tuon kirotun kappaleen pois", lausui Pollock.
Mendi pudisti päätään ja teki tiettäväksi, että hän halusi saada yhden pyssyn, joka nyt oli tuleva hänelle ja josta hän olisi varsin kiitollinen. Pollock huomasi, ettei häneen voinut vaikuttaa mielittelyllä eikä röyhkeydellä. Pereralla oli pyssy myytävänä (kolmen sadan prosentin voitolla) ja ennen pitkää mies poistui se kädessään. Sitten Pollockin katseet kääntyivät hänen tahtomattaankin permannolle.