Kömmin inhottavan elukan alta, nousin vavisten ja katsoin sen värisevää ruumista.
Olin siis päässyt siitä vaarasta, mutta käsitin, että se ei ollut ainoa. Kahta innokkaammin aloin rakentaa uutta lauttaa. Työ tekijäänsä neuvoo, ja onnistuin yhä paremmin, mutta suurin vaikeuteni oli kuitenkin vesiastian keksiminen. Jos saarella olisi ollut savea, olisin yrittänyt savenvalajan ammattia.
Sillä välin tähystelin edelleen merelle, ja lopulta näin purjeen lähenevän saarta.
Sytytin heti suuren valkean, enkä malttanut edes syödä tai juoda, vaan seisoin yhä päivän ja tulen paahteessa, kunnes päätäni alkoi pyörryttää. Huomasin purjeen kuuluvan pienehköön alukseen, mutta lopuksi peitti yön pimeys sen silmiltäni.
Koko yön lisäsin puita rovioon, ja aamun koitteessa oli purje tullut lähemmäksi, ja näin nyt, että se oli laivaveneen lokerttipurje. Kaksi miestä istui veneessä, toinen etukeulassa, toinen peräsimessä. Huusin ja melusin, mutta he eivät näyttäneet kuulevan. Vene purjehti merkillisesti, vuoroin se nousi tuuleen, vuoroin laski. Lopuksi ajautui se maihin lahden rannalle, sata metriä aituuksesta. Juoksin veneen luo. Miehet olivat kuolleet ja jo niin mädänneet, että ruumiit hajosivat koskettaessani niihin. Toinen oli punatukkainen, aivan kuin _Ipecacuanha_n kapteeni, ja veneen pohjalla oli likainen valkoinen kapteenin lakki.
Seisoessani veneen vieressä lähestyi kolme saaren kuvatusta nuuskien minua. Minut valtasi kammo, astuin veneeseen ja työnsin sen vesille. Kaksi pedoista, susia, tuli lähemmäs kuono väristen ja kiiluvin silmin; kolmas oli tuo inhottava hirviö, karhun ja härän sekotus.
Nähdessäni noitten surkeitten olentojen lähenevän ja kuullessani niiden murisevan toisilleen paljastaen välkkyvät hampaansa, valtasi minut mieletön kauhu. Laskin purjeen alas, tartuin airoihin ja sousin kauemmas lahdelle. En voinut edes katsahtaa taakseni.
Nukuin yön veneessä riutan ja saaren välissä, ja aamulla täytin veneessä olevan astian lähdevedellä. Niin kärsivällisenä kuin suinkin kykenin olemaan tuossa tilanteessa kokosin hedelmiä ja ammuin kaksi kaniinia kolmella viimeisellä patruunallani. Petojen pelosta olin kätkenyt veneen erääseen riutan poukamaan.
XXI.
Yksin.