"Ei kukaan välty", toisti eläinrahvas.
"Halu on paha kaikilla", sanoi harmaa lain julistaja. "Emme tiedä, mitä haluja teillä on. Meidän täytyy tietää. Toiset haluavat seurata esineitä, jotka liikkuvat, haluavat väijyä niitä ja juosta niiden päälle, purra ja tappaa, purra syvästi ja imeä verta… Se on paha. Älä vainoo muita ihmisiä; se on laki. Emmekö ole ihmisiä? Älä syö lihaa äläkä kalaa; se on laki. Emmekö ole ihmisiä?"
"Ei kukaan välty", sanoi muuan pilkkuinen olento, joka seisoi ovella.
"Halu on paha kaikilla", jatkoi lain lukija. "Toiset haluavat repiä hampailla ja kynsillä juuria ja nuuskia maata… Se on paha."
"Ei kukaan välty!" toistivat ovella seisojat.
"Toiset kynsivät puita, toiset raapivat kuolleitten hautoja. Toiset tappelevat päällään, jaloin tai kynsin, toiset purevat yhtäkkiä, toiset rakastavat likaisuutta."
"Ei kukaan välty!" huudahti pieni punainen olento.
"Rangaistus on ankara ja varma. Oppikaa sen tähden laki. Sanokaa sanat…"
Hän alotti taas tuon merkillisen hoilotuksen. Sietämätön löyhkä ja korvia huumaava meteli pani pääni pyörälle, mutta kestin edelleen saadakseni ehkä kuulla jotakin uutta.
Melu oli niin ankara, ettemme voineet kuulla, mitä ulkona tapahtui, kunnes joku — luulen sen olleen jonkun sikaihmisistä — pisti päänsä ovesta sisään ja huusi jotakin, jota en ymmärtänyt. Heti hävisivät kaikki majoihin, ja minä jäin yksin.