"Sen tähden että se on parempaa kuin joutua teidän kidutettavaksenne!"
"Sanoinhan sen!" sanoi Montgomery, ja Moreau vastasi jotakin, jota en kuullut.
"Miksi luulette minun aikovan kiduttaa teitä?" lisäsi hän.
"Olen nähnyt kylliksi — aituuksessa…"
"Vaiti!" sanoi Moreau kohottaen kättään.
"Ei, minä en vaikene! — Nuo ovat olleet ihmisiä, mitä he nyt ovat? Minä en ainakaan tule heidän kaltaisekseen", lisäsin katsahtaen heidän ohitseen eläinihmisiin. Etäämpänä näin erään valkopukuisista olennoista, jotka olivat olleet veneessä. Vielä kauempana, erään puun varjossa, näin pikku apinaihmiseni, ja hänen takanaan muutamia epäselviä olentoja.
"Mitä nämä olennot ovat?" kysyin viitaten niihin. "Ne ovat kerran olleet ihmisiä — ihmisiä kuten tekin — jotka te olette muuttaneet pedoiksi, orjuuttaneet, ja joita te vieläkin pelkäätte. — Te muut, jotka kuulette sanani", jatkoin minä kääntyen eläinihmisiin, "ettekö te näe, että nuo kummatkin ihmiset vielä pelkäävät teitä? Minkä tähden te pelkäätte heitä? Teitä on paljon —"
"Herran tähden, Prendick, vaietkaa!" huusi Montgomery.
"Prendick!" huusi Moreau.
He koettivat huudoillaan estää ääneni kuulumasta. Heidän takaansa tirkisteli eläinkansa riippuvin käsivarsin ja hartiat koholla. He näyttivät yrittävän käsittää, mitä minä sanoin ja muistaa jotakin menneestä ihmiskaudestaan.