XX.
Eläinkansan muuttuminen.
Näin oli minusta tullut tohtori Moreaun saaren eläinkansan jäsen. Herätessäni vallitsi ympärilläni synkkä pimeys. Nousin istualleni ihmetellen missä olin. Käsivarttani särki. Kuulin ulkoa käheää keskustelua. Sitten huomasin, että ovivarustukseni oli hävinnyt ja että majan suu oli avoinna. Revolveri oli yhä kourassani.
Kuulin hengitystä ja huomasin lähelle viereeni kyyristyneen olennon. Pidättelin hengitystäni ja koetin katsoa, mikä tämä oli. Olento alkoi liikahdella melkein huomaamattomasti, ja lopuksi tunsin jotakin kosteaa ja lämmintä liukuvan käteni yli.
Kaikki lihakseni vetäytyivät kokoon, ja tempasin käteni pois. Tukahutin kauhunhuudon, joka oli pääsemäisillään huuliltani ja pusersin revolverinkahvaa.
"Kuka siellä?" kysyin käheästi ja ojensin revolverini.
"Minä, herra."
"Kuka sinä olet?"
"Sanovat, ettei ole enää herraa. Mutta minä tiedän, minä tiedän. Minä kannoin ruumiit mereen, oi sinä mereen kävijä, niitten ruumiit, jotka tapoit. Minä olen orjasi, herra."
"Sinutko tapasin rannalla?"