"Menin. Minun oli vain hankittava käsiini kolme muistiinpanokirjaani ja shekkikirjani, matkatavarani ja alusvaatteeni ja tilattava joukko kemiallisia aineita toteuttaakseni tämän suunnitelmani — näytän teille kaikki laskelmat — niin pian kuin saan kirjani takaisin — ja sitten lähdin. Voi taivas! Muistan nyt sen lumipyryn ja kirotun vaivan, joka minulla oli koettaessani estää lunta kostuttamasta pahvinenääni…"
"Ja sitten te", virkkoi Kemp, "toissapäivänä, jolloin teidät saatiin ilmi, panitte toimeen — sanomalehdistä päättäen…"
"Niin. Aivan niin. Tapoinko minä sen konstaapelitomppelin?"
"Ette", vastasi Kemp. "Hän luultavasti toipui."
"Se on siis hänen onnensa. Minä suorastaan menetin malttini. Voi niitä hupsuja! Mikseivät he jättäneet minua rauhaan? Entä toinen hölmö, se maustekauppias?"
"Ei hänelläkään ole hengenvaaraa", vastasi Kemp.
"Mutta kulkuristani en tiedä mitään", sanoi Näkymätön Mies vastenmielisesti naurahtaen.
"Jumaliste, Kemp, teidäntapaisenne ihmiset eivät tiedä, mitä raivo on!… Kun on tehnyt työtä vuosikausia, suunnitellut ja pohtinut ja sitten joku kömpelö, lyhytnäköinen tomppeli turmelee kaikki saavutuksenne!… Joka ainoa moukka on lähetetty minun tielleni… Jos osakseni tulee vielä lisää sellaista, niin minä ihan vimmastun ja nujerran joka sorkan. Nyt ne ovat tehneet tilani tuhat kertaa pulmallisemmaksi."
NELJÄSKOLMATTA LUKU
Epäonnistunut suunnitelma