Kemp luki omituisen kirjeen, joka oli kirjoitettu lyijykynällä rasvaiselle paperille.
"Olette ollut hämmästyttävän tarmokas ja taitava", sanottiin siinä, "vaikken voikaan kuvitella, mihin te sillä pyritte. Te olette minua vastaan. Kokonaisen päivän olette ajanut minua takaa — olette koettanut riistää minulta yölevon. Mutta minä olen saanut ruokaa kiusallannekin, nukkunut vastoin tahtoanne, ja leikki on vasta alussa. Niin, vasta alussa. Ei ole muuta neuvoa kuin aloittaa hirmuhallitus. Tämä julistaa hirmuhallituksen ensimmäisen päivän tulleen. Port Burdock ei ole enää kuningattaren hallittavana. Kertokaa se poliisipäälliköllenne ja muille. Nyt hallitsen minä — hirmuvaltias! Tämä on uuden ajanlaskun ensimmäisen vuoden ensi päivä — Näkymättömän Miehen aikakausi alkaa. Minä olen Näkymätön Mies Ensimmäinen. Aluksi tämä hallitus on lievä. Ensimmäisenä päivänä mestataan esimerkin vuoksi yksi, Kemp niminen mies. Kuolema kohtaa hänet tänään. Hän saa lukita itsensä telkien taakse, piiloutua, hankkia vartijat ympärilleen, hankkia panssarin, jos tahtoo — mutta kuolema, näkymätön kuolema tulee. Turvautukoon hän kaikkiin varokeinoihin — se tehoo kyläkansaani. Kuolema lähtee postilaatikosta puolipäivän aikaan. Kirje solahtaa sinne postimiehen tullessa, ja sitten mars! Leikki alkaa. Kuolema lähtee liikkeelle. Älkää auttako häntä, ihmiset, ettei Kuolema käy teidänkin kimppuunne. Tänään täytyy Kempin kuolla."
Luettuaan pariin kertaan tämän kirjeen Kemp sanoi: "Se ei ole pilaa.
Siinä kuuluu hänen äänensä. Ja hän tarkoittaa, mitä sanoo."
Hän käänsi taivutetun arkin toisin päin ja näki osoitepuolella Hintondeanin postileiman ja proosallisen ilmoituksen: "maksettava 2 pennyä".
Hän nousi hitaasti, jättäen puolisensa kesken — kirje oli tullut kello yhden postissa — ja meni työhuoneeseensa. Hän soitti taloudenhoitajatartaan ja käski tämän paikalla kiertää talon ympäri, tutkia kaikki ikkunoiden hakaset ja sulkea kaikki ikkunaluukut. Itse hän pani kiinni työhuoneensa luukut. Makuuhuoneensa lukitusta laatikosta hän otti pienen revolverin, tarkasti sitä huolellisesti ja pisti sen kotitakkinsa taskuun. Sitten hän kirjoitti muutamia lyhyitä kirjeitä, yhden eversti Adyelle, ja antoi ne palvelijansa vietäväksi, samalla sanellen hänelle selvät määräykset, millä lailla hänen oli lähdettävä talosta. "Mitään vaaraa ei ole", virkkoi hän ja lisäsi salaa mielessään: "teille". Senjälkeen hän mietiskeli jonkun aikaa ja palasi sitten jäähtyneen puolisensa ääreen.
Hän söi vaipuen silloin tällöin ajatuksiinsa. Vihdoin hän löi kätensä voimakkaasti pöytään. "Me otamme hänet kiinni!" sanoi hän, "ja minä olen syöttinä. Hän tulee liian pitkälle."
Kemp meni ylös näkötorniin ja sulki huolellisesti joka oven jäljessään. "Tämä on peliä", virkkoi hän, "outoa peliä — mutta kaikki voitonmahdollisuudet ovat minun puolellani, herra Griffin, vaikka olettekin näkymätön ja rohkea. Griffin contra mundum … kosto mielessä."
Hän seisoi ikkunan ääressä katsellen helteistä mäensyrjää. "Hänen täytyy saada ruokaa joka päivä - enkä minä häntä kadehdi. Nukkuikohan hän todellakin viime yönä? Jossakin ulkosalla — turvassa yhteentörmäyksiltä. Toivoisinpa, että tämän kuumuuden sijasta saisimme tuntuvasti viileämmän ja märän ilman. Hän voi nyt vaania minua."
Kemp astui ihan ikkunan eteen. Jotakin kalahti kovasti puitteiden yläpuolelle muuraukseen ja sai hänet rajusti peräytymään.
"Alan jo hermostua", virkkoi Kemp. Mutta vasta viiden minuutin kuluttua hän taas meni ikkunan luo. "Varmaankin se oli jokin varpunen", tuumi hän.