Sitten hän kuuli ulko-oven kellon soivan ja kiiruhti alakertaan. Hän veti salvan syrjään, tutki ketjua, nosti irti sen ja avasi oven varovasti näyttämättä itseään. Tuttu ääni tervehti häntä. Siellä oli Adye. "Teidän palvelijanne kimppuun on hyökätty, Kemp", sanoi hän oven takaa.
"Mitä!" huudahti Kemp.
"Se kirjeenne temmattiin häneltä. Näkymätön Mies on täällä lähistöllä.
Päästäkää minut sisään."
Kemp irroitti ketjun, ja Adye tuli sisään niin ahtaasta aukosta kuin mahdollista. Hän seisoi käytävässä ja katseli sanomattomasti huojentuneen näköisenä, kuinka Kemp jälleen sulki oven. "Kirje siepattiin hänen kädestään. Se säikähdytti häntä pahanpäiväisesti. Tyttö on nyt poliisiasemalla, hermopuuskan vallassa. Näkymätön Mies on täällä lähistöllä. Mitä kirje koski?"
Kemp kirosi.
"Mikä hupsu minä olinkaan!" huudahti hän. "Minun olisi pitänyt tietää.
Tänne ei ole tunninkaan kävelymatkaa Hintondeanista. Nyt jo!"
"Mitä sitten?" kysyi Adye.
"Katsokaahan!" sanoi Kemp ja astui edellä työhuoneeseensa. Hän ojensi
Adyelle Näkymättömän Miehen kirjeen. Adye, luki sen ja vihelsi hiljaa.
"Ja te…?" kysyi Adye.
"Ehdotin ansaa — kuin hupsu", vastasi Kemp, "ja lähetin ehdotukseni naispalvelijan mukana. Hänelle."
Nyt kirosi Adyekin.