Rouva Hall vaipui melkein pyörtyneenä miehensä syliin portaitten päässä. Vain suurella vaivalla onnistui herra Hallin ja Millien, joka oli herännyt emäntänsä hätähuutoon, saada hänet alakertaan, ja sitten käytettiin sellaisissa kohtauksissa tavallisia vahvistusaineita.
"Ne olivat kummituksia", sanoi rouva Hall. "Minä tiedän, että ne olivat kummituksia. Minä olen lukenut niistä sanomalehdissä. Kun pöydät ja tuolit hyppelevät ja tanssivat…"
"Otappas tilkka vielä, Janny", kehoitti Hall, "se vahvistaa sinua".
"Sulkekaa siltä ovi", sanoi rouva Hall. "Älkää antako sen enää tulla sisään. Minä melkein arvasin… Minun olisi pitänyt tietää. Tuollaiset mulkoilevat silmälasit ja pää siteissä, eikä koskaan mene kirkkoon pyhäisin. Ja kaikki nuo pullot — enemmän kuin on lupa kellään pitää. Hän on pannut kummituksia huonekaluihin. Minun vanhat kelpo huonekaluni! Juuri tuossa samassa tuolissa oli rakkaan kelpo äitini tapa istua, kun minä olin pikku tyttö. Kun ajattelee, että se nyt nousi minua vastaan…"
"Vain tilkka lisää, Janny", sanoi Hall. "Hermosi ovat järkkyneet."
He lähettivät Millien kultaisessa auringonpaisteessa kello viiden aikaan tien toiselle puolelle herättämään Sandy Wadgersia, hevosenkengittäjää.
Hallin terveiset hänelle, ja että yläkerran huonekalut käyttäytyivät peräti omituisesti. Tulisiko herra Wadgers tälle puolelle?
Wadgers oli taitava mies ja hyvin kekseliäs. Hän tuumi asiaa heti vakavasti. "Lempo minut vieköön, jollei tuo noituus lopu", oli Sandy Wadgersin mielipide. "Eihän vain tarvita hevosenkenkiä mokomalle herrasmiehelle?"
Hän tuli Hallin puolelle hyvin huolestuneena. He tahtoivat opastaa hänet yläkerrassa olevaan huoneeseen, mutta hän ei näyttänyt kiirehtivän. Mieluummin hän puheli käytävässä. Tien toisella puolen tuli Huxterin oppipoika näkyviin ja alkoi ottaa alas tupakkaikkunan luukkuja. Hänet kutsuttiin tänne ottamaan osaa keskusteluun. Herra Huxterkin saapui samaa tietä muutamien minuuttien kuluttua. Anglosaksilainen taipumus parlamenttaariseen hallitusmuotoon tuli tässäkin esille: puheltiin pitkälti, mutta ei ryhdytty mihinkään ratkaisevaan toimenpiteeseen.
"Ottakaamme ensinnä selvä asianhaaroista", toisti Wadgers tavantakaa. "Koettakaamme päästä varmuuteen siitä, että menettelemme ihan oikein murtaessamme auki tuon oven. Ovi, jota ei ole murrettu auki, voidaan aina murtaa auki, mutta kerran auki murrettua ovea ei voi tehdä avaamattomaksi."