"Menin erääseen arkihuoneeseen ja odotin, kunnes he tulivat alas yhä väitellen ja esittäen arveluitaan, kaikki vähän pettyneinä, kun eivät olleet löytäneet mitään 'kauhistuttavaa', ja myös vähän ymmällä siitä, millainen heidän suhteensa minuun oli lain mukaan. Heti kun he olivat menneet alas pohjakerrokseen, pujahdin jälleen ylös tulitikkulaatikko kädessäni ja sytytin kasan, johon olin kerännyt papereita ja muuta törkyä, panin tuolit ja vuoteen sen viereen, johdin siihen kaasua kumiputken avulla…"
"Sytytittekö talon?" huudahti Kemp.
"Sytytin. Se oli ainoa keino, jolla sain jälkeni peitetyiksi, ja epäilemättä talo oli vakuutettu… Avasin hiljaa ulko-oven salvat ja lähdin ulos kadulle. Olin näkymätön, ja vasta silloin aloin käsittää, mikä erikoinen etu minulla oli näkymättömyydestäni. Päässäni ihan vilisi kaikenlaisia hurjia ja ihmeellisiä asioita, joita nyt sain rankaisematta suunnitella ja toimittaa."
YHDESKOLMATTA LUKU
Oxford-kadulla.
Mennessäni alakertaan ensimmäistä kertaa, huomasin erään aavistamattoman vaikeuden, kun en voinut nähdä jalkojani. Pari kertaa kompastuinkin ja olin odottamattoman kömpelö tarttuessani ovenripaan. Mutta kun en katsellut alas, osasin kohtalaisen hyvin kävellä vaakasuoralla pinnalla.
"Saatte uskoa, että mielentilani oli kiihtynyt. Minusta tuntui samanlaiselta kuin tuntuisi näkevästä miehestä, jolla on vanua jalkapohjissa ja kahisemattomat vaatteet sokeain kaupungissa. Minussa heräsi hurja halu olla vallaton, pelästyttää ihmisiä, lyödä heitä selkään, viskellä toisten hattuja hukkaan ja ylimalkaan mellastaa tavattoman etuni turvissa.
"Mutta tuskin olin päässyt Portland-kadulle (asuntoni oli siellä lähellä suurta kangasmyymälää), kun kuulin pahaa kalinaa ja sain kovan iskun takaapäin. Käännyttyäni näin miehen kantavan korillista soodavesikarahveja ja katselevan hämmästyneenä taakkaansa. Vaikka yhteentörmäys oli todellakin satuttanut minua, oli hänen hämmästyksessään jotakin niin hassunkurista, että purskahdin kovaan nauruun. 'Korissa on piru', sanoin ja väänsin sen äkkiä irti hänen kädestään. Hän ei osannut vastustella, ja minä heilautin koko taakan ylös ilmaan.
"Mutta muuan ajurihoukkio, joka seisoi erään kapakan ulkopuolella, hyökkäsi äkkiä paikalle, ja hänen ojennetut sormensa tarttuivat kiusallisen lujasti korvani alapuolelle. Pudotin kaikki karahvit ajurin päälle, niin että ne särkyivät. Silloin käsitin, kuinka tyhmästi olin menetellyt, sillä ympärilläni kuulin huutoja ja askelten kopinaa ja näin ihmisiä tulevan ulos myymälöistä ja ajoneuvojen pysähtyvän, ja kiroten hupsuuttani peräydyin erästä myymälän ikkunaa kohti ja aioin pujahtaa pois tästä metelistä. Hetkisen kuluttua olisin pusertunut väkijoukon keskelle ja ehdottomasti tullut ilmi. Työnsin syrjään erään teurastajan sällin. Onneksi hän ei kääntynyt katsomaan sitä tyhjyyttä, joka oli sysännyt hänet tieltään. Sitten kiersin ajurin nelipyöräisten rattaitten takaa. En tiedä, millä lailla he selittivät tämän jutun. Minä kiiruhdin suoraa päätä kadun poikki, joka onneksi oli vapaa, ja tuskin välittäen siitä minne päin kuljin peläten ilmitulemistani, mikä oli äsken ollut niin lähellä, syöksyin Oxford-kadun iltapäiväiseen tungokseen.
"Koetin päästä ihmisvirtaan, mutta se oli liian tiheä, jotta olisin sinne sopinut, ja heti astuttiin kantapäilleni. Siirryin katuojaan, mutta sen karkea pohja teki jalkapohjille kipeää, ja eräiden hitaasti kulkevien kaksipyöräisten rattaitten aisa töyttäsi kovasti lapaluuni alapuolelle, muistuttaen minulle, että olin jo saanut vakavan ruhjevamman. Hoipertelin syrjään rattaitten tieltä, vältin eräät lapsenvaunut kouristuksen tapaisella liikkeellä ja huomasin olevani äskeisten kärryjen takana. Silloin minut pelasti onnellinen ajatus, ja kun kärryt kulkivat hitaasti eteenpäin, seurasin heti niiden takana, vavisten ja hämmästyneenä tällaisesta käänteestä seikkailussani, enkä ainoastaan vavisten, vaan kylmästä väristen. Oli kirkas tammikuun päivä ja minä olin ilkosen alasti. Se ohut lieju, joka peitti katua, oli melkein jäässä. Niin hullulta kuin se nyt minusta näyttääkin, en ollut ottanut lukuun, että vaikka olinkin näkymätön, minun kuitenkin täytyi tuntea kaikkia ulkoilman vaikutuksia.