Ja tämä on ponnistuksen tulos; olot muuttuvat paremmiksi, koska ihmiset tahtovat niiden paranevan ja kokevat saada korjauksia aikaan; tämä kehitys jatkuu, koska ihmiset pahoista mielialoista, erehdyksistä ja turhamaisuudesta, välinpitämättömyydestä ja alhaisista himoista huolimatta samalla vastaavat hyvään tahtoon ja osoittavat hyvää tahtoa. Voidaan väittää, että kaikki elämässä esiintyvät hyvät asiat johtuvat syistä, jotka eivät ole ihmisen vallittavissa, että ihminen parantaa asioita havaitsemattaan "valistuneen omanedunharrastuksen" nojalla. Mutta ajatelkaa mitä tahansa tuntemaanne hyvää asiaa! Onko se siten syntynyt?
3.
Sittenkään emme saa itseltämme salata, että elämä kaikesta todetusta edistyksestä huolimatta on yhä sangen kehno. Aikamme loistavien saavutusten takana aukenevat kaikkialla pimeät kuilut.
Mainitsen tässä vain erään tosiasiaryhmän, joka vetoo meihin kaikkiin — eikä tule vetoamaan suotta. Tarkoitan pienten lasten elämää, jota eletään nytkin — lukijan pitäessä kädessään tätä kirjaa. Ajateltakoon esimerkiksi niitä pieniä lapsia, joita on ahdisrtettu, kidutettu ja teurastettu Kongon vapaavaltiossa viimeksi kuluneiden vuosien aikana, lapsia, joilta on kiskottu kädet ja jalat, joiden pienet ruumiit on silvottu ja heitetty pois, jotta kumi olisi huokeahintaista, jotta vaunujemme pyörät liikkuisivat äänettömästi ja että tuo poliittisten laskelmien inhoittava luomus, Belgian kuningas, saisi pitää iloansa.[2] Ajateltakoon myös, millaisen pelon, väkivallan, lian ja painostuksen ympäröiminä lapset kasvavat Venäjän poliittisen kaaoksen sisäisessä taistelussa. Ajateltakoon siirtolaisiaivoja, jotka nytkin liikkuvat ulapoilla, pimeät, löyhkäävät suojat ahdettuina täyteen ihmisiä sairaina kyyhöttävine lapsineen — pakenemassa varmasta kurjuudesta epävarmaan. Ajateltakoon kauheita kertomuksia siitä surkeudesta ja kärsimyksestä, jota lapset kokevat kaikkialla, missä ei ole kunnollisia tehdaslakeja: kuinka niinkin sivistyneessä osassa maailmaa kuin Amerikan Yhdysvalloissa, kuten Spargo yksityiskohtaisesti kertoo kirjassaan Bitter Cry of the Childern ("Lasten hätähuuto") tuhannet pienet kuuden ja seitsemän vuoden ikäiset valkoiset lapset huonosti ruokittuina ja usein julmasti kohdeltuina raatavat toivottomassa työssä.
Ajateltakoon vielä, kuinka kaikissa maanviljelysmaissa, joissa kasvatuksen merkitystä ei vielä tajuta, lapset lähtevät väsynein jaloin likaisista hökkeleistä, maalaiskansan asumuksista kaikkialla maailmassa, tehdäkseen työtä loassa ja tuimassa tuulessa, karkoittaen lintuja pelloilta, kumartuen istuttamaan ja kitkemään. Ja ajateltakoon, mitä todella merkitsevät Lontoossa havaitut tosiasiat, jotka satuin lukemaan "London County Councilin" kasvatusvaliokunnan vuotta 1905 koskevasta kertomuksesta.
Erään umpimähkään valitsemani koulun johtaja tekee erikseen selkoa 405 oppilaansa vaatetuksen laadusta. Hänen tiedonantonsa mukaan oli 7.4 %:lla pojista "mahdollisimman niukka vaatetus — esim. vain ryysyinen napitettu mekko, jonka alta ei löytynyt kerrassaan mitään; jalkineet joko puuttuivat kokonaan tai olivat muodostetut jalkojen ympärille kiedotuista rievuista". 34.8 %:lla oli puku, joka "oli riittämätön suojelemaan ruumiin lämpöä ja kaipasi välttämättä korjausta", 45.9 %:lla oli "niukka, mutta välttävä vaatetus; vanha, toisinaan rikkinäinen puku ja sen alla jotakin alusvaatteiden tapaista — yleensä flanellia". Niinmuodoin jäi vain 12.8 %, joita voi nimittää sanan varsinaisessa merkityksessä "hyvin puetuiksi".
Toisena kotoista laiminlyöntiä osoittavana seikkana mainitaan puutteellinen ruumiin puhtaus. 11 % pojista merkitään "erittäin likaisiksi ja syöpäläisten vallassa oleviksi", 34.7 %:n "vaatteet ja ruumis olivat likaiset, mutta syöpäläisiä ei ollut"; 42.5 % oli "välttävän puhtaita, pojiksi", ja vain "12 % keskimäärää puhtaampia".
Yksitoista prosenttia syöpäläisten vallassa; ajateltakoon, mitä se merkitsee! Ajateltakoon, millaisia täytyi olla niiden kotien, joista nuo pienet onnettomat raukat tulivat! Ne olivat ehkä paremmat maalaismajoja, joiden kaivoihin virtaa likakuopan mätä ja joissa kanalan syöpäläiset siirtyvät ihmisiin, mutta epäilemättä sittenkin sietämättömiä meidän moitteettomiin asuntoihimme verrattuina! Kiinnitettäköön vain hetkiseksi huomiota vinoin numeroin merkitsemääni lukuun seuraavassa taulukossa. Taulukko sisältää yhteenvedon vuotta 1906 koskevasta kertomuksesta, jonka ovat laatineet "Ringworm" ("Savipuoli")-hoitajattaret, jotka käyvät Lontoon alkeiskouluissa ja tutkivat lapsia ottaen selkoa erilaisista lian aiheuttamista taudeista.
Eikö se puhu liasta ja epäjärjestyksestä, jota emme voi kauan enää sietää, naisista, jotka ovat huonosti valmistuneet äidin velvollisuuksia suorittamaan ja siinä määrin työn rasittamat, etteivät voi huolehtia puhtaudesta, eikö se puhu suuresta torjuttavissa olevan kärsimyksen määrästä? Ja näiden
Tarkas- Osittain Syöpä tettujen puhdis- vallassa lukumäärä tettuja olevia