En kumminkaan tahdo tässä käydä käsittelemään sanomalehden tulevaisuutta. Olen esittänyt nämä huomautukset pelkkinä hapuilevina kokeina osoittaakseni, millainen työalue tässä avautuu kenelle hyvänsä älykkäälle tutkijalle, alue, jonka huomioonottaminen on sosialisteille ollut toistaiseksi mahdoton liikojen kiireitten vuoksi….
Sama totuus, että johtoa on jaettava ja ainakin kunnian ja maineen vuoksi tapahtuvaa kilpailua pidettävä eleillä sosialisminkin vallitessa, on sovellettava myös kouluihin ja korkeampiin oppilaitoksiin sekä tutkimustyön laajaan koneistoon. Näillä aloilla tulee välttämättä olla toistensa yläpuolelle kohoavia ja kilpailevia organisatioita. Sivistynyt ja vauras yhteisö, jollaisen edellytämme sosialistisessa valtiossa olevan, on harrastuksiltaan ja älyltään välttämättä valppaampi kuin nykyinen "ahdistuksenalainen" väkemme; sen runsaampi joutoaika ja avarammat näkökannat saavat sen suhtautumaan kriitillisesti ja vaativasti siihen, mikä vaatii sen huomiota osakseen. Laitosten ja kuntain kilpailu tulee muodostamaan osan elämän näytelmää. Sosialismin vallitessa, kasvatustoimen laajentuessa sen suunnittelemaan tapaan, yliopistot ja korkeakoulut muuttuvat välttämättä kaikkein tärkeimmiksi asioiksi; silloin elää melkein kenessä tahansa sellainen johonkin paikkaan kohdistuva tunne kuin nykyjään Trinity Collegen entisen oppilaan mielessä, sitä tunnetta muistuttava, joka käänsi Cecil Rhodesin viimeiset ajatukset takaisin Orieliin. Kaikkialla tulevat olemaan kaupungintaloa tai parlamenttirakennusta vastapäätä suuret yliopistorakennukset ja taidemuseot, kaikille tulijoille avoimet lukusalit, suuret hiljaiset kirjastot, kirjanäyttelyt ja kirja- ja lentokirjamyymälät, jotka terävästi arvosteltuina ja terävästi käytettyinä tulevat olemaan täynnä kiirehtimätöntä, lakkaamatonta luovaa työtä.
Ja koko tämä julkisilla varoilla ylläpidetty organisatio tulee suorittamaan suuripiirteisesti ja etevästi sen, mitä hajanainen sosialistista propagandaa harjoittava joukkomme nyt suorittaa kaikin puolin epäedullisissa olosuhteissa: kehittämään ja kannattamaan sosiaalista itsetajuntaa, valtion yhteistuntoa.
5.
Minua tietenkin askarruttaa erinomaisesti pyrkimystemme tarkoitusperänä olevan sivistyneen valtion sielunelämä, sillä koko tutkimukseni liikkuu niillä aloilla. Kirjailijan, kustantajan, kirjanpainajan ja kirjakauppiaan, opettajan ja papin pakostakin suuntautuessa kehittelemään maailmassa tätä suurta organisoitua tajuntaa ja tarkoitusta toisia henkilöitä askarruttavat sillä välin toiset saman sosialistisen synteesin puolet. Lääkeopin käytäntöön soveltaja ja lääketieteen tutkija pitävät huolta uuden sukupolven ruumiillisesta kehityksestä silmämääränä sivistyneen valtion suuri terve ruumis, ja he tulevat tekemään, mitä suinkin voivat, ei ainoastaan yksilöinä, vaan kansalaisina, organisoidakseen hoitoa ja taudinehkäisemistä, hygieniaa ja valintaa koskevia palveluksiaan. Ja erikoistunut tieteen harjoittaja tulee tarkkaamaan omaa erikoista synteesiänsä, sivistyneen valtion tietoa, mittasipa hän kristalleja, värjäsi mikroskooppivalmistteita tai laski tähtiä. Suuri ja yhä lisääntyvä joukko henkilöitä tulee suunnittelemaan ja toteuttamaan sivistyneen valtion elimistöä, liikenteen ja asunto-olojen tutkijat, insinöörit, joita ilmaantuu yhä useammanlaisia, kaivosmiehet ja geologit, jotka arvioivat maailman metalli- ja mineraalivaroja, keksijät, joiden työn nojalla voidaan yhä enemmän säästää voimankulutusta. Maanviljelystieteen tutkija taas tarkastelee maailman ravintoaineiden tuottoa kokonaisuudessaan ja suunnittelee sen lisäämistä, jakamista ja taloudellista käyttämistä. Lainopin tutkijan tehtäväksi tulee uudistaa monimutkainen ja usein sangen viehättävä tieteensä edellä mainittujen uusien sosiaalisten vaatimusten mukaiseksi. Kaikki nämä ja sadat muut seikat kuuluvat rakentavan sosialismin laajaan ohjelmaan sellaisena kuin se nyt on hahmoutumassa.
Mieheen tai naiseen, joka ei tarkastele näitä seikkoja erikoiseen rakentavaan kutsumukseen erikoistuneena henkilönä, vaan tavallisena kansalaisena, vain ihmisenä, joka on halukas toimimaan ja tekemään persoonallisen vapauden ja persoonallisten kiintymysten näkökannalta, tämä suuri rakentava suunnitelma vetoo yhtä voimallisesti. Te tahdotte turvallisuutta ja vapautta! Tässä sen saatte, olette vapaat trustin ja maanomistajan ahneudesta; tässä on ehdottoman varman sijoituksen ja ehdottomasti moitteettoman kaupankäynnin tilaisuus; tässä on ainoa varma mahdollisuus rakentaa itsellenne oma talo aivan turvallisesti, taata itsellenne ja lastenne lapsille oma puutarha, ainoa keino, jonka nojalla voitte liittää satoja miljoonia sukulaistahtoja vilpittömään yhteistoimintaan kanssanne, eikä vain itseänne tai lapsianne varten, vaan koko maailmaa varten — koko maailman toimiessa samoin teidän hyväksenne — liittymällä tähän ihmiskunnan pysyväistä hyvää tahtoa luovaan suureen toimintaan.
Tahdon tässä lopuksi esittää rakentavan sosialismin ohjelman sellaisena kuin se näyttää hahmoutuvan nykyaikaisten sosialistien mielissä 80- ja 90-luvun fabianismin pohjalla. Teen sen, jotta lukija voisi verrata tätä täyteläisempää ja täydellisempää suunnitelmaa varhaisempaan hallinnolliseen sosialismiin, jonka ehdotelmat on esitetty yhdeksännen luvun ensimmäisessä kapaleessa. Ne sisältyvät kaikki seuraavaan — niiden välillä ei ole minkäänlaista ristiriitaa, asia on vain entisestään avartunut, uusia seikkoja on otettu huomioon, aikaisemmin sivuutettuja vaikeuksia on tarkasteltu ja osittain ratkaistu.
Rakentavan sosialistin on siis ensinnäkin tehtävä, mitä suinkin voi, jotta sosialistinen aate rikastuisi. Hänen tulee käyttää kaikkia lahjojaan, taiteilijana, kirjailijana tai millä muulla toimialalla tahansa lisätäkseen ja hienostaakseen sivistyneen elämän käsitettä. Hänen tulee pyrkiä toteuttamaan tulevaisuuden valtiota ja kaupunkia. Ja sosialistinen aate, jota määritellään yhä uudelleen, uudistetaan ja täydennetään, on tehtävä yhteisen aatekehän osaksi; koko ihmiskunnan tulee se käsittää, tuntea ja omaksua, sen tulee muodostua jokaisen yksilön yksityisen moraalin perustaksi. Tämä sielullinen työ on rakentavan sosialismin ensimmäinen, oleellisin tehtävä.
Sitäpaitsi on rakentavan sosialismin kaikissa maissa suunnattava tarmonsa ja tarkkaavaisuutensa poliittiseen uudistustyöhön, edustus- ja hallintokoneistomme tieteelliseen uudestisuunnitteluun, jotta se kykenee antamaan voimaa ja todellista ilmausta yhteisön kehittyvälle yhteismielelle, ja poistettava ne sosialisation esteet, joita välttämättä esiintyy, kun laitokset edustavat "etuja" tai ovat joutuneet hyökkäyshaluisen yksityisomistuksen tai ahdasmielisesti organisoitujen luokkien vallitsemiksi. On rakennettava hallitus- ja edustuslaitokset, laadultaan vapaamieliset ja vastuulliset neuvovat ja tutkivat organisatiot, jotka todella kykenevät suorittamaan yksityisomaisuuden suuren määrän hävittämisestä heille koituvat valtavat hallinnolliset velvollisuudet.
Kolmanneksi rakentava sosialisti käy edistämään maan takaisinottoa yhteiskunnalle lisätyn valvonnan, verotuksen, jälkeenjääneen omaisuuden luovuttamisen, oston ja osittain korvatun pakkoluovutuksen nojalla, aina olosuhteiden mukaan, niin että yhteiskunta tulee olemaan ainoa maanomistaja uudestiorganisoidussa maailmassa.