Uusia maailmoita vanhojen sijaan

by H. G. Wells

Ennenkuin lopetan tämän nykyaikaista sosialismia kuvailevan suppean esitykseni katson olevan syytä hiukan auttaa niitä lukijoita, jotka haluavat kuvailla mieleensä sosialistien pyrkimysten päämääränä olevaa uutta maailmaa.

"Minä tajuan sosialistisen kannan oikeutuksen monessa kohden", sanoo sellainen henkilö, "ja useiden yleistyksienne pätevyyden. Mutta sittenkin koko asia näyttää jäävän — yleistykseksi, ja minun tekee mieli päästä tajuamaan jotakin havainnollista ja todellista. Millainen tulee maailma olemaan muututtuaan todella sosialistiseksi? Siinä on minun vaikeuteni."

Täydellinen vastaus tuohon kysymykseen muodostaisi toisen kirjan. Olen puolestani yrittänyt kuvailla omaa yksilöllistä haavettani A Modern Utopia-nimisessä kirjassa, mutta sitä ei ole luettu siinä määrin kuin olisin voinut toivoa, se ei kenties vetoa kyllin voimakkaasti elämän jokapäiväiseen käytännölliseen puoleen, ja niinmuodoin minun täytyy nyt tehdä parastani aivan lyhyesti viitatakseni muutamiin erotuksiin, jotka tuntuisivat nykyaikaisesta ihmisestä silmiinpistäviltä, jos hän voisi siirtyä siihen uuteen olojen järjestykseen, jota yritämme kehitellä.

Se olisi maailma ja elämä, joka ei missään ratkaisevassa suhteessa eroaisi nykyisestä, siinä asuisivat samanlaiset olennot, samoin rajoitetut kyvyiltään, joskaan ei näkemykseltään, äkkipikaiset, yhtä kärkkäät loukkaantumaan, oleellisesti yhtä itsekkäät, yhtä suuressa määrin huomiota janoavat, yhtä helposti masentuvat — he olisivat epäilemättä paremmin kasvatettuja ja paremmin harjoitettuja, vähemmän ärtyneitä ja vähemmän katkeroituneita, olentoja, joilla olisi avarammat mahdollisuudet noudattaa hienompia virikkeitänsä ja vähemmän tilaisuutta vihaan ja luihuuteen, mutta olisivat sittenkin vielä ihmisiä. Pöhjimmaltaan se olisi vielä taistelua yksilöllisten, joskin jalostuneiden tarkoitusten hyväksi, itsensä tyydytykseksi ja itsensä oleellistamiseksi vastoin ulkonaisia vaikeuksia ja sisäistä heikkoutta. Tyydytystä etsittäisiin tarmokkaammin itsensäkehittelemisestä ja itsensäoleellistamisesta palveluksessa, mutta se on sävyn eikä olemuksen muutos. Me olemme yhä vielä yksilöitä. Jos joutuisitte yhtäkkiä sinne singotuiksi, ette kenties huomaisi pitkiin aikoihin tärkeintä eroa sosialistisen ja nykyisen valtiomme välillä. — Sitä seikkaa, ett'ei ole enää olemassa kiduttavaa ansaitsemisen pakkoa, sitä alinomaisen taloudellisen epävarmuuden tuntoa, joka meidän päivinämme masentaa kaikkia, lukuunottamatta huolettomimpia ja erittäin varakkaita. Kiusalliset asiat unohtuvat, kun niitä ei enää ole nähtävissä. Siitä syystä ette myös ollenkaan kaipaisi eräitä nykyjään kaikkein tavallisimpiin kokemuksiinne kuuluvia seikkoja. Ei olisi köyhien kortteleita, peninkulmamäärin epäterveellisiä, inhoittavia asumuksia, ei mitään rumia, terveyttä tärveleviä kehnoja tehdasrakennuksia. Ellette olisi tottunut sellaista kurjuutta näkemään, te sitä tuskin huomaisittekaan. Melu ja ahdistus olisi valtavasti vähentynyt. Mutta te huomaisitte vain ympäröivän olokehän muuttuneen ja mielenne seestyneen — muutoksen varsinainen sisällys olisi yhtä vaikea eritellä kuin tyyni sunnuntaiaamu auringon heloittaessa miellyttävässä tienoossa.

Minä koetan selittää käsitystäni muutamille lukijatyypeille, jotta he voivat selvästi havaita, kuinka heidän olosuhteensa muuttuisivat, jos me sosialistit nyt saavuttaisimme tarkoituksemme. Otaksun heidät mikäli mahdollista samanlaisiksi kuin nyt, puheenaolevia eroavaisuuksia lukuunottamatta.

Otaksumme siis ensiksi, että olette alkeisoppilaitoksen opettaja. Teidän työnne olisi suuressa määrin sama kuin nykyjään; teillä olisi kenties parempi ja kauniimpi opetushuone ja siinä paremmat opetusvälineet, oppilaanne olisivat puhtaampia ja terveempiä, siis valppaampia ja herkempiä lapsia, ja teillä olisi pienemmät ja helpommin käsiteltävät luokat. Koulut ovat erinomaisen tärkeät laitokset sosialistisessa valtiossa, ja te löydätte luokkahuoneesta lähtiessänne paljoa avaramman rakennuksen, jossa on avoimet käytävät, kirjasto, kylpyhuone, ruokasali lasten päivällisateriaa varten, voimistelusali ja puutarha leikkikentän takana. Te kuulutte jäsenenä julkiseen palvelukseen, teillä on aiheellisissa tapauksissa oikeus erota, äärimmäisissä tapauksissa teidät voidaan erottaa huonon käytöksen vuoksi, mutta siihen saakka olette oikeutettu saamaan minimipalkan toimeentullaksenne. Valtio on antanut teille yleisen koulutuksen kuudenteen- tai seitsemänteentoista ikävuoteen saakka ja sitten kolme neljä vuotta hyvää ammatillista harjoitusta, joten tunnette tehtävänne perinpohjin. Teidän tulee hakea virkaanne ja tulla hyväksytyksi, aivan samoin kuin nykyjäänkin, te haette sitä, koska se vetoo harrastukseenne, ja koulun johtajat hyväksyvät teidät, koska todistuksenne näyttävät heistä asianmukaisilta. Te saatte toimesta tulevan palkan, joka on äskenmainittua minimipalkkaa korkeampi. Te teette työtä yhtä tarmokkaasti kuin nyt ja paremminkin, koska olette paremmin tehtäväänne valmistunut, koska työpäivänne on lyhyempi ja olosuhteet ovat suotuisammat. Te toimitte suunnilleen samojen vaikuttimien nojalla, nimittäin päästäksenne vähitellen nauttimaan suurempaa palkkaa ja laajempia mahdollisuuksia sekä harrastuksenne ja asian itsensä vuoksi. Joutoaikoinanne voitte opiskella, kirjoittaa tai suorittaa ylimääräistä työtä koululle tai valtiolle, sillä on erikoisesti huomattava, että sosialismin vallitessa ovat hävinneet kaikki ne syyt, joita nykyiset ammattiyhdistysten miehet esittävät ylimääräistä työtä ja maksutonta työtä vastaan! Sosialistisessa valtiossa te ette tee toisten elämää vaikeammaksi, vaikka työskentelettekin tarmokkaasti ja paljon, jos teillä on siihen halua. Teillä on vapaus antautua jalomielisesti työhönne. Teidän ei tarvitse pelätä sairautta eikä vanhuutta, koska valtio, yleinen vakuutuslaitos, turvaa teitä, mutta jos haluatte hankkia erikoista ylellisyyttä ja arvokkuutta myöhempää ikäänne varten, jos luulette itseänne silloin huvittavan piirrosten tai kirjain kokoamisen tai matkustamisen tai ruusutarhan hoitamisen tai krysanteemien kasvattamisen, niin valtio suostuu mielellään maksamaan aikanaan erityisen vuotuisen summan siihen tarkoitukseen, jos suoritatte sille määrätyn vakuutusmaksun.

Te tulette todennäköisesti asumaan talossa, joka joko sijaitsee erillään tai kuuluu koulurakennuksiin, mutta teidän ei tarvitse olla tekemisissä yksityisen talonomistajan kanssa, joka vaatii korkeata vuokraa ja on vastahakoinen suorittamaan korjauksia. Talonomistajanne on todennäköisesti ja maanomistajanne varmaan kunta, suuri Birmingham, Lontoo, Hampshire, Glasgow tai jokin muu, talonne on lujasti ja kauniisti rakennettu, ei keinotellen ja kehnonnäköiseksi; siinä on kylpyhuone, sähkövalo, keittiö sähkökojeineen ja niin edespäin, niinkuin jokaisessa sivistyneen maan talossa voisi ja pitäisi olla nykyjään. Jos mielitte saada pienen oman puutarhan, löydätte todennäköisesti yllinkyllin sellaisia taloja; ellei ole niin laita ja jos kovin mielellänne sen tahtoisitte, keräätte toisia samanmielisiä ja jätätte kunnallishallitukselle anomuksen pyytäen sellaisia toimittamaan, ja ellei sekään auta, annatte valita itsenne valtuustoon saadaksenne asian toteutetuksi. Te maksatte vuokraa suunnilleen samoin kuin nyt, mutta ette maksa sitä yksityiselle maanomistajalle, jotta hän kuluttaisi sen mielensä mukaan Monte Carlossa tai ulkolähetyksen hyväksi tai rahoittaakseen "maltillisten" vaalitaistelua, — vaan kunnalle, ja veroja teidän ei tarvitse ollenkaan maksaa. Vuokra tekee sosialismin vallitessa saman kuin verot nykyjään. Teidän tulee käsittää niin selvästi kuin suinkin voitte, että sosialismi tahtoo kerrassaan poistaa verot. Julkisia tarkoituksia varten kannetut verot ovat nykyjään välttämättömät, koska maailman maanomistajat väistävät yleisiä velvollisuuksia, jotka terveen järjen kannalta olisivat muutettavat veroksi.

Valaistus, lämmitys, vesi ja muu joko on laskettu vuokraan, tai niistä maksetaan erikseen; joka tapauksessa niistä kannetaan niin alhainen hinta kuin valtiolle tuottajana on mahdollista. En otaksu teidän ostavan kivihiiliä, koska ajattelen, että muutaman vuoden kuluessa käy mahdolliseksi lämmittää kaikkia asumuksia sähköllä, mutta jos tässä seikassa erehdyn, ostatte kivihiilenne aivan samoin kuin nyt, se vain erona, että olette tekemisissä rehellisen kauppiaan, julkisen kivihiilitoimen kanssa, joka ei ahnehdi voittoa eikä vähennä painoa, vaan laskee ennakolta tarpeenne, ei niistä hyötyäkseen, vaan voidakseen niitä tyydyttää, kooten kivihiiltä varastoon kasvavaa kysyntää varten, joten hintoja ei milloinkaan talvisin koroiteta.

Otaksun teillä olevan asumuksena talon, mutta jos olette naimaton mies, asutte luultavasti miellyttävässä huoneistossa hotellissa tai opistossa, aterioitte klubissa ja pidätte kenties hallussanne vain pari huonetta, makuusuojan ja työhuoneenne. Mutta jos olette naimisissa, niin minun täytyy käsitellä hiukan laajemmin kotoisen elämänne yksityiskohtia, sillä silloin varmaan tahdotte saada "oman kodin".

2.