Siirtyäkseni kenties liian äkkiä toiselle alalle, sanon puolestani pitäväni sopivimpana, että sosialistinen valtio jättää uskonnolliset menot kokonaan yksityisten asiaksi, sallii heidän — tietenkin luovuttamatonta omaisuutta koskevien järjellisten säädösten rajoissa — kerätä varoja maan vuokraamiseen, kirkkojen, kappelien, alttarien, pyhien paikkojen ja kokoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen, pappien ja hurskaiden menojen kustantamiseen. Tämä voi tapahtua sitä helpommin, kun uskonnollisia yhdyskuntia nykyaikana rasittavat taakat tulevat kerrassaan poistetuiksi; niiden ei tarvitse enää avustaa köyhiä, ei pitää yllä kouluja, ei sairaaloita eikä hoitajatarsisaria, koska yhteiskunta sivistyksen edetessä omaksuu suoritettavikseen kaikki nämä kasvatukselliset ja inhimilliset velvollisuudet, joihin kristillisyys on ensimmäisenä meitä perehdyttänyt. Sosialismi ei näytä mitenkään vastustavan uskonnollisten yhdyskuntain, luostarien ja muiden sellaisten perustamista, kunhan nämä laitokset eivät loukkaa persoonallista vapautta ja yleistä terveyttä, mutta selvää on, että tehdaslait ja rakennusohjesäännöt koskevat kaikkia näitä asumuksia ja että yleiset lait ja sopimuksia koskevat rajoitukset kumoavat niissä tehdyt lupaukset, jos niihin asettuneet hurskaudenharjoittajat katuvat päätöstään. Huomaatte siis, ettei sosialismi mitenkään lonkkaa uskonnon elävää olemusta, ja jos olette uskonnon palveluksessa, tulette toimimaan suunnilleen samoinkuin nyt, se vain erona, että seurakunnalliset velvollisuutenne ovat vähentyneet. Jos olette hengellisellä alalla toimiva nainen ja tahdotte hoitaa sairaita ja lohduttaa murheellisia, niin teidän tarvitsee vain uskonnollisen toimenne lisäksi osoittaa hankkineenne sairaanhoitajattarelta ja käytännölliseltä lääkäriltä vaaditut tiedot ja taidot. Teitä tarvitaan hyvinkin. Sosialismi ei tee loppua inhimillisistä kärsimyksistä, ruumiillisista enempää kuin sielullisistakaan, vaikka tekeekin olosuhteet niin hyviksi ja turvallisiksi kuin suinkin voi.

5.

Omistan tässä erikoisen kappaleen niille sosiaalisille tyypeille, joiden elämäntapaa organisoidun sivilisation kehittyminen näyttää eniten uhkaavan ja jotka eivät voi kuvitellakaan elävänsä sosialistisessa valtiossa…

Ensinnä lienee syytä palauttaa heidän mieliinsä seikka, jota olen jo parhaani mukaan kokenut selvittää, nimittäin se, ettei nykyaikainen sosialisti suunnittele mitään äkillistä olojen muutosta, siirtymistä nykyisistä olosuhteista yhdellä asekelella sosialismiin. Ei tule olemaan mitään kaunista maanantaiaamua, jona vanha järjestys väistyy uuden tieltä. Suuri muutos on toteutettava vähitellen, vuodesta toiseen palvelustoimia sosialisoimalla, verotusoloja muuttamalla, keksimällä uusia julkisen kaupan menetelmiä, avartamalla kasvatustyön aluetta. Tämä probleema on pohjimmaltaan soveltautumisongelma, ja useimmilla niistä, jotka eivät voi jäädä entisiin oloihinsa uusien sosiaalista yhteiselämää koskevien käsitysten vallitessa, ei ole muuta keinoa kuin kysyä itseltään, onko viisasta kasvattaa poikiaan tai tyttäriään noudattamaan samaa latua, vai tuleeko tyytyä pitämään toimintaansa heihin itseensä päättyvänä.

Useihin ammatteihin ja kutsumuksiin nähden tästä asiasta voidaan suoriutua muutamalla sanalla. Sosialismin vallitessa, kun kysymyksessä olevaa liikkeenhaaraa tai ammattia ei enää ole olemassa, yhteiskunnan koneistossa tulee todennäköisesti olemaan paljonkin tilaisuutta sosiaalisessa katsannossa hyödyllisemmälle samojen voimien käytölle. Perheen lainopillisella avustajalla, sellaisena kuin hänet nyt tunnemme, olisi vähän tekemistä sosialistisessa valtiossa, mutta samanlaista valpasta hienoälyisyyttä tarvittaisiin valtio-organisation sadoissa uusissa kulmissa ja hankauspinnoissa. Kuten aikaisemmin jo selitin, tulisi yksityisen kauppiaan sijaan osastonjohtaja, ja samoin joutuisivat virattomiksi veronkantaja, tilanhaltija — ja voisi laatia pitkänkin luettelon niistä sosiaalisista tyypeistä, jotka vastaavalla tavalla muuttuisivat.

Mutta otaksukaamme nyt, että olette palvelija, harjaantunut, ammattitaitoinen, vauras palvelija; eikö maailmassa olisi mitään teidän vastinettanne uuden järjestyksen vallitessa? Otaksun, että olisi. Sosialistisessa valtiossa tulee olemaan sijaa suurelle palvelusväen määrälle, se vain erona, että yksityishenkilöillä tulee olemaan varsin vähän palvelijoita ja että palvelijantoimen "halpuus" tulee olemaan vieras käsite sivistyneessä yhteiskunnassa. Voi varmasti ennustaa, että tavallinen kotoinen työ tulee huomattavasti vähenemään lähimmässä tulevaisuudessa riippumatta siitä, suuntautuuko kehitys kohti sosialismia vai ei; kaiken kivihiilen käyttämisestä johtuvan lian, kaiken lamppujen ja kynttilöiden käyttöön liittyvän hankaluuden ja suurimman osan voimiakysyvää keittiötyötä tulee poistamaan sähkövalon ja -lämmityksen yleinen käytäntöönottaminen, ja makuuhuonepalvelusta vähentää suuressa määrässä asianmukaisesti varustettujen kylpy- ja pukeutumishuoneiden järjestäminen. Sitäpaitsi on varsin luultavaa, että klubiaate tulee vielä huömattavasti leviämään; tavalliset ihmiset tulevat aterioimaan vapaammin julkisissa paikoissa, ja asian helpottamiseksi suoritetut toimenpiteet tulevat käymään yhä tehokkaammiksi. Yksinpalvelijan ammatti tulee häviämään, ja jos kuulutte siihen luokkaan, täytyy teidän tyytyä ajattelemaan, että teidät olisi sosialismin vallitessa kasvatettu seitsemänteen- tai kahdeksanteentoista ikävuoteenne saakka ja sitten varustettu johonkin mielenkiintoisempaan ammattiin. Tulee kumminkin olemaan varsin paljon satunnaisen ammattitaitoisen aputyön tarvetta: asumuksia on siistittävä perinpohjaisesti silloin tällöin, luultavasti koneellisten laitteiden avulla, huonekaluja uudelleen päällystettävä ja korjattava, ja kaikenlaisissa tällaisissa "aputöissä", joita suoritetaan sosiaalisten tasojen välimaalla, saavat epäilemättä toimintatilaisuutta useat henkilöt, jotka nyt ovat tilaisuuden ja kasvatuksen puutteen vuoksi palvelijoina. Parempaa palvelustointa tulee varmaan olemaan saatavissa klubeista ja yhteiskodeista, missä käytökseltään miellyttävät, hyväpalkkaiset, ammattitaitoiset henkilöt tulevat pitämään huolta melkoisesta määrästä näiden yhteisöjen jäseniä joutumatta loukkauksen vaaraan tai orjamaisen pakon alaisiksi. On tietenkin vielä olemassa kaikenlaisia kamaripalvelijoita ja -neitsyitä, jotka eivät sosialismin vallitessa olisi palvelijan toimessa, vaan paljoa mielenkiintoisemmissa ja sosiaalisessa katsannossa tuottavammissa ammateissa.

Tässä palvelijoista kirjoittaessani johdun ajattelemaan, että te, rakas lukijani, kenties kuuluttekin siihen pieneen onnensuosimaan, rikkaaseen ja hyvissä oloissa elävään luokkaan, joka nykyisissäkin oloissa näyttää omistavan kaikki, mitä elämä voi ihmiselle tarjota. Te elätte kauniissa suuressa Lontoon talossa, suuri palvelijoiden joukko ympärillänne, teillä on maakartanoita ja niissä puistoja ja hienoja puutarhoja, te voitte matkustaa upeasti minne hyvänsä sivistyneen maailman osaan ja elää ylellisesti missä tahansa. Kaikki asiat suoritetaan teidän puolestanne, kaikki tiet tasoitetaan teille. Taitava kamarineiti tai -palvelija vapauttaa teidät omaa henkilöännekin koskevasta huolenpidosta; taitavat lääkärit, erinomaisen taitavat spesialistit tulevat avuksenne, jos sairaus tai huonovointisuus sattuu teitä ahdistamaan; te pysytte näöltänne kymmentä vuotta nuorempana kuin köyhemmät aikalaisenne ja kaksin verroin komeampana. Ja ennen kaikkea teillä on tunto siitä, että alapuolellanne on ihmisten suuri enemmistö, että olette ihmisten suureen laumaan verraten erikoinen ja ylhäinen olento.

On avoimesti myönnettävä, ettei sellainen patriisityyli soinnu sosialismiin. Teidän täytyy sopeutua siihen ajatukseen, että tuo kaikki tulee loppumaan. Te voitte edelleenkin olla terve, hienostunut, vapaa, kauniisti puettu ja asua kauniissa talossa, mutta teillä ei tule enää olemaan käytettävänänne sellaista avaraa tilaa, ei niin paljon palvelijoita eikä nykyistä ylemmyytenne tuntoa. Teidän tulee jälleen asettua paikallenne ihmisten suureen jbukkoon. Jos minkäänlaista kumousta tahdotaan saada aikaan, täytyy suurimman osan omaisuudestanne tulla luovutettavaksi. Ne vuokratulot, joista elätte, ne sijoitukset, joiden tuoton nojalla pidätte yllä kellarimestarienne ja kamaripalvelijoittenne suurta joukkoa, tilanne työväkeä ja kaikenlaisia alustalaisianne, ostatte pukunne, jalokivenne, automobiilinne, upeat huonekalustonne ja varusteenne, tulevat suurimmalta osaltaan olemaan yhteiskunnan omaisuutta, jonka tuoton korjaa jokin kansallinen tai kunnallinen rahasto. Teidän täytyy luopua paljosta sellaisesta. Mitään muuta mahdollisuutta ei ole olemassa, teidän tienne sosialismiin johtaa "neulansilmän" läpi. Teidän erikoiselta luokaltanne ja vain siltä sosialismi vaatii todellista aineellista uhrausta. Teidän täytyy tosiaankin luopua paljosta tylystä ylpeydestä. Asiaa ei käy auttaminen, teidän täytyy siihen suostua, jos aiotte ollenkaan varautua ottamaan vastaan sosialismia. Teidän täytyy alentua yksinkertaisempaan ja monessa aineellisessa suhteessa vähemmän huomattavaan elämäntapaan.

Tämä on niin ilmiselvää, että jokaisesta, joka uskoo itsekkyyden olevan ihmiskunnan johtavana ja ainoana mahdollisena vaikuttimena, näyttää uskomattomalta, että luokkanne voisi milloinkaan tehdä muuta kuin viimeiseen saakka vastustaa sosialismin etenemistä. Te taistelette sen puolesta, mitä teillä on, ja ne, joilla ei mitään ole, taistelevat saadakseen sen teiltä riistetyksi. Siitä syystä saarnaavat Sosialidemokraattisen liiton sosialistit luokkasotaa, joka minulle esiintyy synkeänä, väkivaltaisena ja inhottavana tulevaisuudenmahdollisuu-tena. He ajatelevat, että meidän on päästävä vapautumaan nykyisestä kurjuudesta ja sekasorrosta, ellei linnoja polttamalla ja ihmisiä teloittamalla, niin ainakin saman asian lievemmän muodon nojalla. En kumminkaan ole sitä mieltä. Mielessäni kytee usko, etteivät oman ylemmyytenne vaatimukset ole teitä kerrassaan vallanneet. Luokkaanne kuuluu epäilemättä joukko ihmisiä, jotka taistelisivat kuin nurkkaan ahdistuneet rotat esimerkiksi köyhäin ihmisten nälkäänäkevien lasten ruokkimista ja maan alkuperäiselle omistajalleen, valtiolle, palauttamista vastaan, mutta sittenkin uskon, että luokassanne kokonaisuudessaan on kyllin jaloutta, jotta voitte melkoisesti hillitä sellaista vastustusta. Se seikka, että teillä on hopeiset kuvastimet ja hiusharjat, ei estä teitä omistamasta omaatuntoa. En usko oikeaksi sitä teoriaa, että kumouksellinen mieli ehdottomasti merkitsee moraalisesti moitteetonta luonnetta tai että ihminen kadottaa sielunsa, jos omistaa kolmekymmentä paria kamaripalvelijan hyvin hoitamia housuja. Minussa elää toivo, että teidän hienostumisenne — olen nähnyt parissa tapauksessa niin käyvän — kääntyy niitä sosiaalisia oloja vastaan, jotka ovat tehneet sen mahdolliseksi. Kaikki tämä tilan avaruus, kaikki tämä loisto on todistettavasti yhteydessä puutoksen ja kurjuuden kanssa, josta olette loitolla. Kunhan sen käsitätte, niin maailma muuttaa muotoaan. Näiden asiain kannalta katsottuna teidän ylhäisyytenne, kuten itse tulette huomaamaan, voi näyttää — suokaa sana anteeksi! — hiukan alhaiselta…

Kerran asian tajuttuanne tulette sen aina tajuamaan. Plutokraattiseen tyyppiin kuuluva uusi rikas tulee teidän joukkoonne, tulee toisinaan kerrassaan tungettelevasti. Te alatte surkutella hänen palvelijoitansa ja kohta alatte puolustella omianne. Te ette voi sitä sietää niinkuin rikkaat amerikkalaiset tai rikkaat eteläafrikkalaiset tai menestyneet vetokeinottelijat tai rikkaat konserttisalien omistajat, te ette voi sitä sietää, heidän hopeansa ja norsunluunsa ja timanttinsa valaisevat omia omistamianne. Ja sitten te muun muassa huomaatte, ettei ylpeytenne ja mukavuutenne olekaan niin riippuvainen lukuisista liveripukuisista henkilöistä, tilavista asunnoista ja koruista kuin noiden nousukasten.