Luotan myöskin toisten näkemienne paikkojen vaikutukseen. Te ette kykene ehdottomasti eristämään maailmaanne ulkopuolella sijaitsevasta suuremmasta maailmasta; ainakin matkustaessanne tunkeutuvat toiset näköalat näkyviin. Joka kerta esimerkiksi, kun lähdette Charing Crossilta mannermaalle, näette kamalat köyhien kaupunginosat radan kummallakin puolella. Te tiedätte, että nämä asiat ovat osa järjestelmäänne, osa teitä itseänne; ne ovat tuon loistavan rakennuksen nurja puoli eikä mikään siitä erotettava seikka; elämänne rikas kudelma tulee näkyviin toisella puolen, pistos pistokselta, rampautuneina ruumiina, kuolevina lapsina, puutteena ja vihana. Isoäitinne eivät asiaa ymmärtäneet. Te ymmärrätte. Te tiedätte sen. Siihen tietoon ja teistä löytyvään määrätynlaiseen jalouteen perustan toivoni paljoa enemmän kuin vuoden 1789 kamaliin muistoihin ja sen kostaviin peitsiin. Teidän luokkanne on omituisen sekalainen kokoelma uutta ja vanhaa, alhaista ja hienoa. Mutta koko ryhmän läpi tihkuu Isossa-Britanniassa ja Länsi-Euroopassa yleensä, todella aristokraattinen perintätapa, joka on omaisuuteen kohdistuvaa huolenpitoa voimakkaampi; te tajuatte, toisinaan vastoin tahtoannekin, velvollisuutenne ja eräänlaisen kunnian vaatimukset. Te ette voi pettää ajuria ettekä harjoittaa vääryyttä pelissä; teidän olemuksessanne on jotakin, mikä ehkäisee sen ehdottomasti kuin vaisto. Mutta entäpä, jos teille todistetaan (ja sitä todistetaan teille parastaikaa), että omistamanne rikkaus on, aivan teidän tietamättänne, suunnattoman — joskin ennakolta harkitsemattoman — sosiaalisen petoksen tulos?

Vaikka sosialismi muuten vaatiikin teitä luopumaan melkoisesta tilasta ja palveluksesta, se kuitenkin tarjoo teille eräitä koruttomia, joskaan ei aivan vastaamattomia korvauksia. Jos tahdotte luopua kauniista Mayfairissä sijaitsevasta talostanne, Kentissä omistamastanne puistosta ja Walesin marskimaista, niin saatte niiden sijaan toisia laadultaan hienompia asioita. Teille tulee kuulumaan koko Lontoo, kaupunki, jota tosiaankin kannattaa palvella, ja toveruustunne, joka oikein käsitettynä on nautittua kunnioitustakin parempi. Yhteinen kansa ei tule olemaan halpamainen sosialismin vallitessa. Tämä seikka on erittäin tärkeä teidän muistaa. Mutta kaikkia näitä ajatuksia tärkeämpi on se, että te tulette omistamaan itsennekin suuremmassa määrin kuin omistatte nykyjään. Ettekö milloinkaan tunne, kuinka kaikki tuo komeutenne, kaikki tuo ylhäisyytenne on teidän ja elämän välisenä esteenä?

Vetoan siis varallisuudestanne jalouteenne, jotta auttaisitte meitä hiukan köyhdyttämään luokkaanne ja tekemään sen tämän köyhdytyksen nojalla äärettömän paljon rikkaammaksi. Ja uskon varmaan, etten vetoa suotta muutamiin teistä…

6.

Vihdoin otan huomioon senkin mahdollisuuden, että olette ennen kaikkea isänmaanystävä ja että teitä askarruttaa lippu ja maa, joihin tunteenne ovat kutoutuneet. Te huomaatte sosialistien alinomaa puhuvan kansainvälisyydestä ja Maailman valtakunnasta, ja tuo on mielestänne kovin epämääräinen ja väritön lämpimän ja elävän todellisen Englannin tai "näiden valtioiden" tai valtakuntanne sijake. Niin, isänmaallisuutenne tulee epäilemättä muuttumaan, mutta en luule sen joutuvan välttämättä riutumaan sosialistisissa oloissa. Voi käydä niin, että sodat loppuvat, mutta eri yhteisöjen välinen vertailu, kilpailu ja ylpeys ei tule loppumaan. Philadelphia ja Chicago, Boston ja New York ovat rauhallisissa suhteissa, kaiken todennäköisyyden mukaan nyt ja aina, mutta jokainen mainituista kaupungeista yrittää alinomaa arvostella, ärsyttää ja saattaa varjoon toista. Ja nykyisen ajan kunnallinen ylpeys ja kilpailu ei ole mitään verrattuna siihen ylpeyteen ja kilpailuun, joka syntyy, kun jokaisen miehen työ tehdään kaupungin hyväksi ja kun kaupungin kunnia ja menestys on jokaisen sen kansalaisen. Te tulette siis ensinnäkin ylpeilemään entiseen tapaan omasta kaupungistanne, joka tulee olemaan kuin muinaisen Hellaan tai keskiaikaisen Italian kaupunkivaltio, maa-alueiden keskus ja kansalaistensa omaisuus ja ylin harrastus. Minä esimerkiksi rakastaisin ja palvelisin, samoinkuin rakastan nyt, Lontootani ja Viittä satamaani, kotoisia Lontoon ympäristön seutuja, Thames-virran suurta syliä, Wealdia ja Downlandia, omaa maatani, jossa olen viettänyt koko ikäni; teidän suuri kaupunkinne voi olla Ulster tai Northumbria, Wales tai Itä- tai Länsi-Belgia, Suomi tai Burgundi, Bern tai Berliini, Venezia, Peking, Calcutta, Queensland tai San Francisco. Ja näiden suurten kaupunkivaltioitten välistä rauhaa valvomassa ja niitä yhteen liittämässä tulee yhä useissa tapauksissa olemaan vanha kansallinen tai valtakunnallinen hallitus ja vanha lippu, yhteenliittyneiden ja toisilleen sukua olevien, samaa kieltä puhuvien, yhteisen historian ja yhteisen mielenlaadun ja rodun yhdistämien kaupunkikuntain yhteisen toiminnan väline. Kansakunta ja kansallinen hallitus tulevat suojelemaan kansallista kirjallisuutta ja yhteistä lakia, valvomaan ja kenties välittämäänkin kaupunkien- ja kansojenvälistä kauppaa sekä toimimaan välittäjänä kunnallisten hallitusten ja sen suuren Kongressin välillä, johon kaikki asiat tähtäävät, sen suuren Kongressin, joka tulee olemaan välttämätön maailmanrauhan turvaamiseksi.

Se on ainakin minun unelmani järjestyksestä, joka voi sukeutua epäluulojen, haparoivien yritysten ja vaarallisten mielettömyyksien sekasorrosta, niistä pelon ja vanhojen perinnäisten suhtautumisten sekä rotuennakkoluulojen vaikutuksista, joita nykyjään nimitetään kansainvälisiksi suhteiksi. En näet usko, että sota on inhimillisen olemassaolon ja edistyksen välttämätön ehto, uskon vain, että se on sekasortoa, joka on meille periytynyt sosiaalisen elämän alemmilta tasoilta. Uskon, että yleisen älyn vähäinenkin kehittyminen tulee tekemään sen mahdottomaksi.

Otaksukaamme kuitenkin, että olen väärässä ja että sota on yhä mahdollinen sosialistisessa tai osittain sosialistisessa maailmassa; otaksukaamme, että sitä sosialistista valtiota, jossa kuvittelen teidän elävän, uhkaa jokin sotainen mahti. Siinä tapauksessa en usko, että uhkaavan sotaisen mahdin tarvitsee uhata kovinkaan kauan. On näet huomattava, että kysymyksessä on valtio, joka on organisoitu yhteistoimintaan paremmin kuin mikään valtio aikaisemmin, valtio, jossa jokainen mies ja nainen tulee olemaan halukas ja itsetietoinen, palvelemisen hengen läpäisemä kansalainen, valtio, jossa tieteellinen tutkimus tulee olemaan äärimmäisen tarmokasta ja tehokasta. Mikä individualistinen tai itsevaltainen sotilasvalta voisi toivoa sen kukistavansa? Sosialismin oleellisista periaatteista johtuu ilmiselvästi, että jos sota on välttämätön, jokainen kansalainen luonnollisesti ottaa sotaan osaa. Pelkkä hyvän oivalluksen puute on saanut eräät työväenluokkaan kuuluvat sosialistit Englannissa ja Ranskassa vastustamaan sotapalvelusta. Yleinen sotapalvelus, jos sen tarpeellisuus edellytetään, kuuluu sosialistiseen periaatteeseen, joka vastustaa ehdottomasti kahdeksannentoista vuosisadan liberalismin "yksityis-yksilöllisiä" aatteita. Se kuuluu sosialistiseen aatteeseen, mutta samoin kuuluu siihen maailmanrauhan vakauttamisen ja ylläpitämisen käsite.

VIIDESTOIS TA LUKU

SOSIALISMIN ETENEMINEN.

1.