Kerran hyväksyttyään nuo suuret yleistykset ihminen johtuu auttamattoman monimutkaisiin ongelmiin, joista hänen tulee selviytyä, ellei mieli joutua häviölle. Hänen edessään ovat ihmisluonnon arvoitukset ja epävakaisuudet, yhteistoiminnan pulmat, perintätapojen voima ja rappeutuminen, kasvatuksen alinomaa uusiutuvat tehtävät ja probleemat. Ihminen, joka muuttuu sosialistiksi, on oppinut jotakin, on edistynyt älyllisessä ja moraalisessa katsannossa, löytänyt uuden yleisen tarkoituksen elämästä ja uuden merkityksen velvollisuudesta ja veljeydestä. Sosialistiksi muuttuminen ei kumminkaan merkitse, kuten monet luulevat, että ihminen on muuttunut viisaaksi joka suhteessa. Käsittäessään, millainen on asia, joka voitaisiin suorittaa, hän käsittää oman riittämättömyytensäkin, tiedon puutteen, voiman ja harjoituksen tarpeen. Tässä ja tällä tavalla, sanoo sosialismi, voidaan ihmiskunnalle valmistaa kaunis kartano, turvallisuus ja suuri onni. Mutta minusta näyttää, ettei sosialisti tiedä paljoakaan omasta tehtävästään, ellei hän, käydessään työllään ja elämällään taistelemaan tuon yhteisen päämäärän puolesta, eloisasti tunne omaa yksilöllistä heikkouttansa ja lempeän arvostelun tarvetta kaikkeen aikaansaamaansa nähden.
Siinä mielessä, ja esiintymättä minkäänlaisin lopullisuuden vaatimuksin, tämä pieni selittävä kirja lähtee maailmaan.
Viiteselitykset:
[1] Korjausluvun aikana saan kuulla, että mr J.R. MacDonald kohta julkaisee Socialism-nimisen teoksen (Jacks, Edinburgh), johon sisältyy yleinen sosialistista liikettä koskeva selonteko. Yleisestä sosialistisesta kannasta voi saada hyvän käsityksen myös lukemalla mr Kirkup'in teoksen An Enquiry into Socialism sekä Fabian Essays (The Fabian Society, London).
[2] Tämä Wells'in teos on v:lta 1908. — Suomentaja.
[3] Tätä seikkaa koskevat tosiasiat on esittänyt erittäin selvästi ja kerrassaan kiistämättömästi Margaret Macmillan tutkimuksessaan Infant Mortality ("Lasten kuolevaisuus"). Kts. myös F. Victor Fisherin The Babies' Tribute to the Modern Moloch, Twentieth Century Press ("Pienten lasten osuus nykyaikaisen Moolokin vaatimassa uhrissa"). Nämä ovat pieniä poleemisia tutkielmia. Seikkaperäisesti, arvovaltaisesti ja puolueettomasti on asiaa käsitellyt tri G. Newman teoksessaan Infant Mortality.
[4] Days of the Comet ("Pyrstötähden päivinä"), Macmillan & Co, 1906. Sosialismia vastustavat puhujat ja kirjailijat tavallisesti lainaavat kappaleita Timeslehden kirjallisessa liitteessä ilmestyneestä arvostelusta, joka julkaistiin "kirjasodan" kuumimmillaan ollessa ja jonka väitteet heti kumottiin — ikäänkuin lainaisivat kappaleita kirjasta itsestään.
[19] This Misery of Booths ("Jalkinekurjuutemme"). Se on tarkoitettu sosialismin keskeisintä aatetta esittäväksi alustavaksi tutkielmaksi aatteenlevittämistarkoituksiin, ja sen on julkaissut Fabian Society, 3 Clement's Inn, London. Se ja tutkielmani Socialism and Family ("Sosialismi ja perhe"), jonka on julkaissut A.C. Fifield, 44 Fleet Street, London, esittää sosialistisen suhtautumisen suuret ääriviivat.
"Toisaalla — voitte silmäillä ympärillenne missä hyvänsä Ison-Britannian seudussa, joka ei ole hienoston tyyssijoja — väkeä, jolla on jaloissaan kehnot, epämukavat, vanhat, risaiset jalkineet, jotka eivät jalkineen nimeä ansaitse, ja toisaalla maailmassa laajoja alueita, missä on rajoittamaton määrä eläimiä ja nahkaa sekä suuret joukot ihmisiä, jotka ovat joutilaina, joko rikkauden tai liike-elämässä sattuvien häiriöiden vuoksi. Ja me kysymme: 'Minkätähden eivät viimeksimainitut voi ryhtyä työhön ja valmistaa ja jakaa jalkineita?"
Kuvitelkaa aikovanne järjestää sellaista toimintaa jalkineiden jakamista varten ilmaiseksi ja ajatelkaa, millaisiin vaikeuksiin siinä joudutte. Te aloitatte ajattelemalla, mistä saisitte suuren määrän nahkaa. Kuvitelkaa lähtevänne esimerkiksi Etelä-Amerikkaan nahkaa hankkimaan. Te aloitatte ihan alusta käyden tappamaan ja nylkemään nautakarjaa. Mutta samassa työnne jo keskeytyy. Ilmaantuu ensimmäinen este miehen hahmossa, joka sanoo teille, että karja ja nahka ovat hänen. Te selitätte tarvitsevanne nahkaa Englannissa asuvia ihmisiä varten, joilla ei ole kunnollisia jalkineita. Hän sanoo, ettei välitä vähääkään siitä, mihin nahkaa tarvitsette; teidän täytyy maksaa hänelle, ennenkuin hän sen teille luovuttaa; tämä nahka on hänen yksityisomaisuuttaan samoinkuin karja ja maa-alue, jolla karja liikkuu. Kysytte häneltä, paljonko hän nahasta vaatii, ja hän sanoo avoimesti vaativansa niin paljon kuin suinkin voi saada teidät maksamaan.