Silloin rouva Prinsloo räjähti.
"Kuuletteko tämän, Henri Marais?" hän kirkui. "Se on teidän hätähousu sisarenpoikanne taasen. Oi, luulin haistaneeni hänet! Teidän sisarenpoikanne on kavaltanut meidät näille zuluille, saattaakseen Allanin hengiltä. Kysykää heiltä, Allan, mitä tämä Dingaan on tuolle hätähousulle tehnyt."
Kysyin niin ja sain ilmoituksen, että he uskoivat kuninkaan antaneen Pereiran jatkaa matkaansa kansansa luo, palkkioksi siitä ilmoituksesta, jonka hän oli hänelle tehnyt.
"Jumalani!" sanoi rouva. "Toivoin, että hän olisi taittanut häneltä niskan. No, mitä nyt on tehtävä?"
"En tiedä", vastasin. Sitten eräs ajatus iski päähäni ja minä sanoin
Kambulalle:
"Minusta tuntuu siltä, että kuninkaanne haluaa minut, Yrjön Pojan.
Ottakaa minut ja antakaa näiden ihmisten jatkaa matkaansa."
Kolme zulua alkoi pohtia tätä seikkaa, vetäytyen hiukan syrjään, etten voinut heitä kuulla. Mutta kun buurit ymmärsivät tarjouksen, jonka olin tehnyt, Marie, joka tähän asti oli ollut vaiti, tuli vihaisemmaksi kuin koskaan olin ennen nähnyt.
"Se ei saa tapahtua!" hän sanoi, polkien jalkaansa. "Isä, olen kauan ollut sinulle kuuliainen, mutta jos tähän suostut, en enään ole. Allan pelasti serkkuni Hernanin hengen, kuten meidän kaikkien muidenkin. Palkkioksi tästä hyvästä työstä Hernan koetti murhata hänet rotkossa, — rauhoitu, Allan; tunnen koko jutun. Nyt hän on kavaltanut hänet zuluille, kertoen heille, että hän kauhea ja vaarallinen mies, joka on surmattava. No, jos hänet on surmattava, tahdon tulla surmatuksi hänen kanssaan, ja, jos zulut ottavat hänet jättäen meidät vapauteen, menen hänen kanssansa. Sanokaa nyt mielipiteenne."
Marais hypisteli partaansa, tuijottaen ensin tytärtään, sitten minua. En tiedä, mitä hän olisi vastannut, mutta samassa Kambula astui esiin ja ilmoitti ratkaisunsa.
Hän lausui, että, vaikka Dingaan halusikin Yrjön Pojan, oli hänen määräyksensä mukaan otettava kaikki mukana olevat. Näitä käskyjä oli toteltava. Kuningas päättäisi, surmattaisiinko toiset ja toiset päästettäisiin vapaiksi, kun saapuisimme hänen Taloonsa. Sentähden hän komensi meitä "sitomaan härät liikkuviin majoihin ja kulkemaan joen poikki heti".