Rukoilin Kaikkivaltiasta antamaan minulle rohkeutta ja viisautta, jotta en erehtyisi tänä huolestuttavana hetkenä ja siten saattaisi näitä ihmisraukkoja veriseen kuolemaan. Rukoilin siksi kunnes hiki valui kasvojani pitkin; sitten äkkiä vaivuin uneen tai tajuttomuuteen. En tiedä, kuinka kauan siinä makasin, luullakseni parhaassa tapauksessa tunnin. Vihdoin heräsin yhtäkkiä ja samassa kuulin selvästi ohuen äänen, erilaisen kuin kaikki muut äänet maailmassa, puhuvan pääni sisässä — tai siltä minusta tuntui — seuraavasti:
"Mene Hloma Amabutu'n kummulle ja tarkkaa korppikotkien lentoa. Tee, mitä mieleesi johtuu, ja jos näytätkin epäonnistuvan, älä pelkää ollenkaan."
Nousin ylös vuoteeltani ja tunsin, että jokin salaperäinen muutos oli minussa tapahtunut. En ollut enään sama mies. Epäilykseni ja pelkoni olivat kadonneet. Käteni oli kuin kallio; sydämeni oli kevyt. Tunsin, että voisin surmata nuo kolme korppikotkaa. Tietysti juttu näyttää mielettömältä ja helpolta selittää hermojeni jännittyneen tilan avulla, ja mikäli tiedän, saattaa se olla oikea selitys. Kuitenkaan en häpeä tunnustaa, että olen aina ollut ja vieläkin olen toista mieltä. Uskon, että äärimmäisessä hädässäni joku korkeampi voima puhui minulle vastaukseksi vakaviin rukouksiini ja toisten rukouksiin, antaen minulle opastusta ja — mitä vielä enemmän tarvitsin — arvostelukykyä ja kylmäverisyyttä. Että tämä oli vakaumukseni sillä hetkellä, käy joka tapauksessa ilmi siitä tosiasiasta, että kiiruhdin noudattamaan tämän heikon, epäluonnollisen äänen neuvoja.
Kiiveten ulos vaunusta menin Hansin luo, joka istui lähitienoilla hehkuvassa auringonpaisteessa, jota hän silmiään räpyttämättä näytti tuijottavan.
"Missä on pyssy, Hans?" sanoin.
"Intombi on tuossa, minne sen asetin pysyäkseen kylmänä, ettei se laukeisi ennen aikojaan", ja hän osoitti pientä, haudan tapaista, heinistä kasattua kumpua sivullaan.
Alkuasukkaat nimittivät tätä eriskummallista pyssyä intombi'ksi, mikä merkitsee nuorta tyttöä, koska se oli paljon hoikempi ja sirompi kuin muut pyssyt.
"Onko se puhdistettu?" kysyin.
"Koskaan se ei senjälkeen, kun se valmiina vedettiin ahjosta, ole ollut puhtaampi, baas. Myöskin ruuti on seulottu ja asetettu aurinkoon kuivamaan ja kuulat on sovitettu piippuun, ettei tapahtuisi mitään vahinkoa, kun tulee ampumisen aika. Jos te ette osu korppikotkiin, ei se ole intombi'n eikä ruudin tai kuulien syy, vaan teidän oma syynne."
"Sepä mainiota", vastasin. "No, tule mukaani, tahdon lähteä tuonne
Kuolemankummulle."