"Koska Jumala on niin minulle sanonut, Marie", ja toistin hänelle kertomuksen äänestä, jonka unissani olin kuullut, ja se näytti häntä viihdyttävän.
"Kuitenkin", hän huudahti epäilevästi, "se oli vain uni, Allan, ja unet ovat kovin epäluotettavia. Sinä saatat sittenkin ampua harhaan."
"Näytänkö siltä, kuin aikoisin erehtyä, Marie?"
Hän tarkasteli minua kiireestä kantapäähän ja vastasi:
"Et, et näytä, vaikkakin näytit siltä tullessasi kuninkaan majasta. Nyt olet aivan muuttunut. Kuitenkin saatat, Allan, erehtyä, ja sitten — mitä sitten? Muutamat näistä kauheista zuluista ovat olleet täällä nukkuessasi kehoittamassa meitä kaikkia olemaan valmiit lähtemään Kuolemankummulle. He sanovat Dingaanin olevan tosissaan. Jos sinä et surmaa korppikotkia, hän surmaa meidät. Näyttää siltä, että ne ovat pyhiä lintuja, ja jos ne pelastuvat, ei hän luule olevan mitään pelättävissä valkoisten miesten ja heidän taikuruutensa taholta, ja alkaa teurastamalla meidät. Tarkoitan muut meistä, sillä minut jätetään eloon ja —. Ooi, mitä minun pitää tekemän, Allan?"
Minä katsoin häneen ja hän katsoi minuun. Sitten otin kaksipiippuisen pistoolin taskustani ja annoin sen hänelle.
"Se on ladattu ja puolivireissä", sanoin.
Hän nyökkäsi ja kätki sen vaatetukseensa esiliinan alle. Sitten me enempää puhumatta suutelimme ja lähdimme, sillä kumpikin meistä pelkäsi pitkittää tätä kohtausta.
Hloma Amabutu'n kukkula oli aivan lähellä leiripaikkaamme ja arvoisan mr Owen'in majoja, tuskin neljännesmailin päässä arvioni mukaan, kohoten tasangosta erään pienen syvennyksen äärimmäisestä laidasta, joka tuskin aleni laaksoksi. Kun lähestyimme sitä, huomasin sen omituisen ja aution näön, sillä vaikka kaikkialla ympärillä ruoho oli kevään vihreätä, ei tällä paikalla näyttänyt mitään kasvavan. Kohoama, joka oli rakennettu tummista kivikasoista ja niiden välissä joitakin vaivaisia, tummalehtisiä pensaita, — sellainen se oli ulkonäöltään. Sitäpaitsi useat näistä kivilohkareista näyttivät siltä kuin ne olisi tahrattu ja sivelty kalkilla, osoittaen niiden olevan satojen ahneiden korppikotkien lepopaikkoja.
Luullakseni kiinalainen sanoo, että erikoisella paikalla on hyvät tai pahat vaikutukset niihin lyöttyineinä, jonkinlainen henki, ja tosiaankin Hloma Amabutu ja muutamat muut paikat Afrikassa, joihin olen tutustunut, antavat tukea tälle uskolle. Varmaa on, että kun astuin jalallani tälle kirotulle paikalle, tälle Golgatalle, tälle Pääkallopaikalle, kulki väristys läpi ruumiini. Se saattoi johtua atmosfääristä, henkisestä ja todellisesta, tai se saattoi johtua erään kauhean näytelmän aavistuksesta, jonka todistajana olin siellä tuomittu olemaan muutamia kuukausia myöhemmin. Tai kenties paikka itse ja tietoisuus edessäni olevasta kokeesta toi äkillisen vilunpuistatuksen terveeseen ruumiiseeni. En saata sanoa, mikä sen aiheutti, mutta tosiasia pysyy sellaisena kuin olen vakuuttanut, vaikka paria minuuttia myöhemmin nähdessäni, minkälaisia nukkujia tällä kummulla lepäsi, minun ei olisi tarvinnut kaukaa etsiä selitystä pelkooni.