Arvellen sen harjoituksen vuoksi hyväksi jatkoin tätä peliä pitkän ajan, kunnes se lopulta sai odottamattoman lopun. Äkkiä kuulin tappelua muistuttavan äänen. Laskiessani katseeni alas näin koko korppikotkien lauman ryntäävän Hansin kimppuun, auttaen toisiaan eteenpäin suuria siipiään räpyttäen, ja noin kolme jalkaa niiden edellä oli niiden kuningas. Seuraavassa hetkessä Hans hävisi, ja, tämän höyhenisen, inhoittavan joukon keskeltä kohosi hirveä kiljahdus.
Jälkeenpäin havaitsin, että kuningaskotka oli tarttunut hänen nykerönenäänsä, kun taasen sen peloittavat kumppanit tartuttuaan muihin kohtiin hänestä alkoivat repiä tapansa mukaan varatakseen itselleen jonkin makupalan. Hans potki ja kirkui, ja minä nyökkäsin paikalle huutaen, ja saaden ne kohoamaan suurena räpyttelevänä parvena, joka samassa katosi kunkin lentäessä omalle suunnalleen. Minuutin kuluttua ne olivat kaikki kadonneet, ja hottentotti ja minä jäimme kahdenkesken.
"Hyvä on", sanoin. "Sinä näyttelit hyvin."
"Hyvä! baas", hän vastasi, "ja minulla kun on kaksi niin suurta lovea nenässä, että voin pistää niihin sormeni, ja lisäksi puremia kaikkialla. Katsokaa, kuinka housuni ovat revityt. Katsokaa päätäni, — missä on tukka? Katsokaa nenääni. Hyvä! Näyttelin hyvin! Ne olivat nuo kirotut korppikotkat, jotka näyttelivät. Oi, baas, jos te olisitte nähnyt ja haistanut niitä, ette sanoisi, että se oli hyvä. Kas, olisi tarvittu vain sekunti lisää ja minulla, jolla on kaksi sierainta, olisi nyt neljä."
"Ei tee mitään, Hans", sanoin, "se on vain naarmu, ja minä lahjoitan sinulle muutamat uudet housut. Tässä on myös tupakkaa sinulle. Tule tänne pensaikkoon, niin saamme jutella."
Sitten menimme, ja kun Hans oli hiukan tointunut, kerroin hänelle kaikki, mitä olin huomannut korppikotkien tavoista ilmassa, ja hän kertoi, mitä hän oli huomannut niiden tavoista maassa, mikä ei kiinnittänyt mieltäni, koska en voinut niitä istualtaan ampua. Hän oli samaa mieltä kanssani, että oikea hetki laukaisemiseen olisi juuri vähää ennen kuin ne syöksyivät alas.
Kun me vielä keskustelimme, kuulimme huutoja ja, katsoessamme yli kummun reunan, joka oli Umgungundhlovuun päin, näimme surullisen näyn. Rinnettä ylös meitä kohti tuli kolme mestaajaa seitsemän tai kahdeksan sotilaan kanssa laahaten kolmea miestä, joiden kädet oli sidottu selän taakse. Yksi näistä oli hyvin vanha, toinen noin viisikymmentävuotias ja kolmas vielä poika, joka ei näyttänyt olevan vanhempi kuin kahdeksantoistavuotias. Kuten pian kuulin, he olivat samaa perhettä, isoisä, isä ja vanhin poika, jotka oli vangittu syytettyinä muka taikuuden harjoittamisesta, mutta todellisuudessa, jotta kuningas saisi heidän karjansa.
Nyangat eli poppamiehet olivat heidät tutkineet ja tuominneet, ja nyt näiden onnettomien raukkojen oli kärsittävä kuolemanrangaistuksensa. Dingaan ei sitä paitsi tyytynyt hävittämään heimon nykyisiä ja tulevia päämiehiä kolmessa polvessa, vaan oli jo poistanut tieltään kaikki heidän lähemmät ja kaukaisemmat sukulaisensa, joten hän saattoi esiintyä perheen karjan ainoana perijänä.
Sellaisia olivat ne kauheat julmuudet, joita tapahtui Zulumaassa niihin aikoihin.
XIV Luku.