NÄYTÖS.
Nuo kolme kuolemaan tuomittua kuljettivat heidän murhaajansa syvennykseen keskikohdalle, muutaman yardin päähän siitä paikasta, missä Hans ja minä seisoimme.
Heidän jälessään tuli pääpyöveli, iso elukkamaisen näköinen mies, jolla oli päässä kummallinen leopardin-nahkainen lakki — luullakseni jonkinlaisena arvomerkkinä — ja piteli kädessään raskasta nuijaa, jonka varsi oli monien naarmujen uurtama, niistä jokainen edustaen ihmishenkeä.
"Katso, valkoinen mies", hän huusi, "tässä on syötti, jonka kuningas lähettää sinulle houkutellaksesi pyhät linnut luoksesi. Jollet sinä olisi ollut sellaisen syötin tarpeessa, olisivat nämä taikurit kenties pelastuneet. Mutta Musta sanoo, että pieni Yrjön Poika, jonka nimi on Macumazahn, tarvitsee niitä näyttääkseen taikavoimaansa, ja sen tähden heidän täytyy tänään kuolla."
Tämän ilmoituksen kuultuani tulin tosiaankin sairaaksi. Enkä suinkaan tuntenut voivani paremmin, kun nuorin uhreista, kuullen pyövelin sanat, heittäytyi polvilleen ja alkoi rukoilla minua säästämään hänet. Hänen isoisänsä myöskin kääntyi puoleeni, sanoen:
"Päällikkö, eikö riitä, jos minä kuolen? Minä olen vanha ja minun elämäni ei merkitse mitään. Tai jos yksi ei riitä, ottakaa minut ja poikani, mutta anna nuoren pojanpoikani päästä vapauteen. Me olemme kaikki viattomia taikuuden harjoittamiseen, eikä hän ole edes kylliksi vanha harjoittaakseen sellaista, hän kun on vain naimaton poika. Päällikkö, te myöskin olette nuori. Eikö sydämenne olisi raskas, jos teidät surmattaisiin, kun elämänne aurinko vielä on taivaanrannalla nousemassa? Ajatelkaa, valkoinen päällikkö, mitä isänne tuntisi, jos hänen olisi pakko nähdä teidät surmattavan silmiensä edessä, jotta joku muukalainen voisi käyttää ruumistanne näyttääkseen taitoaan ampua noidutulla aseella niitä otuksia, jotka sitä syövät."
Nyt keskeytin melkein kyyneleet silmissä ja selitin tuolle kunnon miehelle niin hyvin kuin taisin, ettei minulla ollut mitään tekemistä heidän kauhean kohtalonsa kanssa. Sanoin hänelle, että olin viaton heidän vereensä, jonka oli pakko vuotaa, jotta minä voisin koettaa ampua siipeen korppikotkia pelastaakseni valkoiset kumppanini samallaiselta tuomiolta kuin heidän omansa. Hän kuunteli tarkkaavasti, tehden kysymyksen silloin tällöin, ja kun hän oli käsittänyt ajatukseni, sanoi hän mitä arvokkaimmalla tyyneydellä:
"Nyt ymmärrän, valkoinen mies, ja minä olen iloinen havaitessani, että ette ole julma, kuten ajattelin. Lapseni", hän jatkoi, kääntyen toisten puoleen, "älkäämme vaivatko tätä inkoos'ia enempää. Hän tekee vain, mitä hänen on pakko tehdä pelastaakseen veljiensä hengen ampumataidollaan, jos voi. Jos me jatkamme puolusteluamme ja koetamme saada hänen sydämensä säälistä liikutetuksi, saattaa siitä nouseva suru laittaa hänen kätensä vapisemaan, ja sitten he kuolevat myös ja heidän verensä tulee hänen ja meidän päällemme. Lapseni, kuninkaan tahto on, että meidät surmataan. Valmistukaamme tottelemaan kuningasta, kuten meidän perheemme miehet ovat aina tehneet. Valkoinen herra, me kiitämme teitä hyvistä sanoistanne. Eläkää kauan ja olkoon onni majassanne elämänne loppuun. Osukoon taika-aseenne maaliinsa, jotta siten pelastatte seuralaistenne hengen kuninkaan käsistä. Hyvästi, inkoos", ja kun hän ei voinut kohoittaa sidottuja käsiään tervehdykseen, hän kumarsi minulle ja samoin tekivät muut.
Sitten he kävelivät vähän matkan päähän ja, istuutuen maahan, alkoivat keskustella keskenään sekä jonkun ajan kuluttua hyräillä jotain kummallista laulua yksiäänisesti. Pyövelit ja vartijat myöskin istuutuivat jonkun matkan päähän, nauraen, rupattaen ja antaen nuuskasarven kulkea kädestä käteen. Huomasin myös heidän päällikkönsä antavan hiukan nuuskaa uhreille ja pitävän sitä kämmenellään heidän nenänsä alla, josta he vetivät sitä sieraimiinsa ja kohteliaasti kiittivät häntä nuuskatessaan.
Minä puolestani sytytin piippuni ja poltin sitä, sillä näytin kaipaavan jotain kiihoittavaa tai pikemmin rauhoittavaa. Ennenkuin olin lopettanut, Hans, joka tohtoroi korppikotkain nokkien jättämiä naarmujaan jonkinlaisella lehtikeitoksella, huudahti äkkiä tavallisella äänellään: