"Totta tosiaan", sanoi Dingaan epäluuloisesti, "jos tämä mies-nainen sanoo näin, kertovat hänen silmänsä toista ja huulensa toista. Oi, Thomaas, älä enään valehtele. Sano valkoisen päälliköttären oikeat sanat, ettei minun tarvitse toisella tavalla ottaa niistä selvää, jonka jälkeen antaisin sinut mestaajille."
Halstead selitti nyt, ettei hän ollut vielä sanonut kaikkea. Tämä "mies-nainen", joka, kuten Dingaan otaksui, oli suuri päällikkö hollantilaisten keskuudessa, lisäsi, että, jos hän, mahtava ja kunniakas kuningas, maantärisyttäjä ja maailmansyöjä, surmaisi hänet ja jonkun hänen alaisistaan, hänen kansansa kostaisi hänen puolestaan surmaamalla Dingaanin ja hänen kansansa.
"Sanooko hän niin?" sanoi Dingaan. "Sitten nämä buurit ovat vaarallisia, kuten ajattelin, eikä sitä rauhallista väkeä, jota he uskottelevat olevansa", ja hän mietti hetkisen katse maahan luotuna. Sitten hän nosti päänsä ja jatkoi "No, veto on veto, enkä sentähden tahdo raivata tieltäni tätä kourallista, kuten muuten olisin heti tehnyt. Sano sille vanhalle lehmälle, että hänen uhkauksistaan huolimatta pysyn lupauksessani. Jos pieni Yrjön Poika, Macumazahn, voi taikavoimansa avulla ampua kolme korppikotkaa viidestä, saavat hän ja hänen palvelijansa mennä rauhassa. Jos ei, saavat korppikotkat, joihin hän ei ole osannut, ravita itseään heidän ruumiillaan, ja myöhemmin keskustelen hänen kansansa kanssa, kun se tulee hänen puolestaan kostamaan. No, riittäköön se tästä indaba'sta. Tuokaa nuo pahantekijät tänne, jotta he kiittäisivät ja ylistäisivät minua, joka annan heille niin armeliaan lopun."
Sitten sotilaat työnsivät Dingaanin eteen isoisän, isän ja pojan, jotka tervehtivät häntä kuninkaallisella tervehdyksellä.
"Oi, kuningas", sanoi vanhus, "minä ja lapseni olemme viattomia. Jos kuitenkin tahtosi on sellainen, oi kuningas, olen valmis kuolemaan, ja niin on myöskin poikani. Kuitenkin pyydämme sinua säästämään nuorimman. Hän on vielä poika, joka isommaksi tultuaan saattaa tehdä sinulle hyviä palveluksia, kuten minä olen tehnyt sinulle ja huoneellesi monet vuodet."
"Vaikene, sinä valkopäinen koira!" vastasi Dingaan raivoisasti. "Tämä poika on taikuri kuten te muutkin ja kasvaisi noituakseen minut ja yhtyäkseen vihollisiini. Tiedä, että olen tuhonnut koko perheesi; jättäisinkö sitten eloon hänet, jotta hän siittäisi toisen, joka minua vihaisi? Menkää henkien valtakuntaan ja kertokaa niille, kuinka Dingaan menettelee noitien kanssa."
Vanhus yritti uudelleen puhua, sillä hän rakasti ilmeisesti lapsenlastaan, mutta eräs sotilas sivalsi häntä kasvoille ja Dingaan huusi:
"Mitä! Etkö ole tyytyväinen? Jos vielä sanot jotakin, pakoitan sinut surmaamaan pojan omin käsin. Viekää heidät pois."
Sitten minä käännyin ja kätkin kasvoni, kuten kaikki valkoiset tekivät. Kuulin pian vanhan miehen, joka oli säästetty viimeiseksi, jotta hän näkisi jälkeläistensä kuoleman, äänekkäästi huutavan:
"Yöllä kolmannenkymmenennen täysikuun aikana tästä päivästä lukien minä, kaukonäkijä, ennustaja, vaadin sinut, Dingaan, tulemaan aaveitten maahan tapaamaan minua ja omaisiani sekä siellä vastaamaan — —."