"On", vastasin.
"Kautta paholaisen pään", hän huudahti, "hän on hyvin kaunis. Etkö tahdo lahjoittaa häntä minulle, Macumazahn?"
"En, sillä hän ei ole omani, jotta voisin antaa hänet", vastasin.
"No sitten, Macumazahn, annan sinulle hänestä sata härkää, mikä on kuninkaallisen vaimon hinta, ja lisäksi vielä kymmenen Zulumaan kauneinta tyttöä."
Vastasin, että se ei käynyt päinsä.
Nyt kuningas alkoi suuttua.
"Minä otan hänet, tahtoen tai tahtomattasi!" hän sanoi.
"Siinä tapauksessa saat hänet kuolleena, Dingaan", vastasin, "sillä se taikavoima ei ole vielä loppunut, joka tappoi korppikotkat."
Tietysti tarkoitin, että Marie tulisi kuolemaan. Mutta kun zulukielen taitoni oli epätäydellinen, hän ymmärsi sanojen merkinneen, että hän itse tulisi kuolemaan, ja luulen niiden pelästyttäneen häntä. Joka tapauksessa hän sanoi:
"Minähän lupasin sinulle täyden turvallisuuden, jos voittaisit vedon, joten siis hamba gachlé (mene rauhassa). En tahdo saada aikaan mitään riitaa valkoisten kanssa, mutta Macumazahn, sinä olet ensimmäinen heistä, joka on kieltänyt lahjan Dingaanilta. Kuitenkaan en kanna mitään kaunaa sinua kohtaan, ja jos haluat tulla takaisin, olet tervetullut, sillä huomaan, että pienuudestasi huolimatta olet sangen taitava ja että sinulla on oma tahto; tarkoitat myöskin samaa, mitä sanot, ja puhut totta. Vie Yrjön kansalle tieto, että sydämeni on lempeä heitä kohtaan." Sitten hän kääntyi ja lähti pois.