"Minne hän meni?"
"Dingaan antoi hänelle asuinpaikan aivan kraalinsa ulkopuolella. Kuningas sanoi itselleen olevan hänestä hyötyä, koska hän osasi korjata pyssyjä ja opettaa hänen sotilaitaan niillä ampumaan. Siellä hän luullakseni myöskin pysyy, vaikkakin hän kenties oli ajatellut viisaammaksi laittautua tiehensä. Joka tapauksessa olen varma, ettei hän täällä tule tuottamaan ikävyyksiä sinulle eikä kenellekään muulle."
"Ei tietenkään, mutta hän saattaa tuottaa ikävyyksiä siellä", sanoin epäilevästi. "Mitä tarkoitat, Allan?"
"En oikein tiedä, mutta hän on mustasydäminen ja petturi luonteeltaan, ja tavalla tai toisella hän tulee tuottamaan murhetta. Tai luuletteko esimerkiksi, että hän rakastaa teitä senjälkeen, kun olette ajanut hänet tiehensä kuin varkaan?"
Retief kohautti olkapäitään ja nauroi, kun hän vastasi:
"Aion siinä suhteessa olla huoleton. Mitä hyödyttää vaivata päätään sellaisen kurjan olion ajattelemisella? Ja nyt, Allan, minulla on jotain kysyttävää sinulta. Oletko jo mennyt naimisiin?"
"Ei, eikä se voi tapahtua ennenkuin viiden viikon kuluttua, jolloin Marie tulee täysi-ikäiseksi. Hänen isänsä on yhä sitä mieltä, että hänen valansa sitoo häntä, ja minä olen luvannut, etten ota hänen tytärtään sitä ennen."
"Niinkö tosiaankin, Allan? Luulen että Henri Marais on vähämielinen, tai muuten hänen kirottu sisarenpoikansa, Hernan, on lumonnut hänet kuten käärme linnun. Kuitenkin luulen lain olevan hänen puolellaan, ja koska olen päällikkö, en voi neuvoa ketään rikkomaan lakia. Kuulehan siis. Sinulla ei ole mitään hyötyä siitä, että jäät tänne katselemaan kypsää persikkaa, jota et saa poimia, sillä se tekee vain vatsan kipeäksi. Siksi on sinulle parasta, että lähdet mukaani noutamaan sitä karjaa Sikonyelalta, sillä olen seurastasi oleva erittäin iloinen. Myöhemmin toivon sinun myöskin palaavan kanssani Zulumaahan, kun menen pyytämään lupaa saada asuttavakseni koko tämän alueen."
"Mitä sitten naimisiin menostani?" kysyin peloissani.
"Oh, vakuutan, että voit mennä naimisiin ennen lähtöämme. Tahi jollei, niin ainakin palattuamme. Kuulehan nyt, älä petä minua tässä asiassa, Allan. Meistä ei kukaan muu osaa puhua zulukieltä kuin sinä, joka olet näihin alkuasukkaiden kieliin yhtä kotiutunut kuin sorsa veteen, ja minä haluan sinua tulkikseni Dingaanin luona. Myöskin kuningas erityisesti pyysi, että sinä tulisit mukaani, kun toisin karjaa, josta päättäen hän näyttää suuresti mieltyneen sinuun. Hän sanoi, että sinä kääntäisit hänen sanansa tunnontarkasti, jotavastoin hän ei voinut luottaa siihen poikaan, joka hänen luonaan toimi hollannin ja englannin kielen tulkkina. Niinkuin näet, autat minua paljon tässä tärkeässä asiassa, jos tulet mukaani."