Epäröin vieläkin, sillä jonkinlainen pelko tulevaisuudesta painoi raskaasti sydäntäni, varoittaen minua tämän retken suhteen.
"Allemachte!" sanoi Retief harmistuneena, "jos et tahdo luvata minulle tätä suosionosoitusta, niin jättäkäämme tämä asia. Tai tahdotko siitä itsellesi palkkion? Jos niin on, voin ainoastaan luvata kaksikymmentä tuhatta acrea parasta maata koko seudulla, niin pian kuin sen saamme."
"Ei, mynheer Retief", vastasin, "ei ole kysymys palkkiosta. Mitä muuten maahan tulee, olen jo raivannut itselleni farmin joen rannalle noin kolmekymmentä mailia tästä itään. Syy on se, etten haluaisi jättää Marieta yksin, koska hänen isänsä saattaisi ryhtyä joihinkin vehkeilyihin minua vastaan."
"No, jos sinulla ei muuta pelkäämistä ole, Allan, voin pian järjestää asiat. Annan määräyksen lähetyssaarnaaja Celliers'ille ettei hän saa vihkiä Marie Marais'ta kenenkään muun kanssa kuin sinun, ei sittenkään, vaikka Marie itse pyytäisi. Myöskin annan määräyksen, että, jos Pereira tulisi leirille, hänet on pidätettävä siksi kunnes palaan häntä kuulustelemaan. Vihdoin minä päällikkönä nimitän Henri Marais'n yhdeksi niistä, joiden on meitä seurattava, joten hän ei kykene vehkeilemään sinua vastaan. Oletko nyt tyytyväinen?"
"Olen", vastasin niin iloisesti kuin saatoin, vaikka tunsinkin itseni kaikkea muuta kuin iloiseksi, ja sitten me erosimme, sillä päällikkö Retief'illä oli tietystikin paljon hommaamista.
Menin suoraa päätä Marien luo kertomaan, mitä olin luvannut. Hiukan minua kummastutti, kun hän vastasi, että minä hänen mielestään olin menetellyt viisaasti.
"Jos jäisit tänne", hän jatkoi, "saattaisi kenties uudelleen syntyä kinastusta sinun ja isäni välillä, mikä saattaisi myöhemmin vaikuttaa katkeroittavasti. Sitäpaitsi, rakkaani, olisi harkitsematonta sinun vastustaa päällikkö Retiefiä, josta tulee vaikutusvaltainen mies tällä paikkakunnalla ja joka on kovin kiintynyt sinuun. Loppujen lopuksi me, Allan, joudumme toisistamme erilleen vain joksikin ajaksi, jonka jälkeen koko lopun elämämme saamme viettää yhdessä. Mitä minuun tulee, ei sinun tarvitse olla peloissasi, sillä tiedäthän, etten koskaan mene naimisiin kenenkään muun kuin sinun kanssasi — en edes pelastaakseni itseni kuolemasta."
Jätin hänet jonkunverran rohkaistuna, tuntien hänen terveen arvostelukykynsä, ja lähdin varustautumaan retkelleni Sikonyeala'n alueelle.
Koko tämän keskusteluni Retief'in kanssa olen täydellisenä merkinnyt paperille, niin tarkoin kuin voin sen muistaa, sen kohtalokkaiden seurausten tähden. Oi, kunpa olisin voinut edeltäpäin aavistaa! Kunpa vain olisin voinut aavistaa!
XVI Luku.