Sinä iltana oli leirissä rukouskokous, sillä vaikka ketään pappia ei ollut saapuvilla, eräs buurivanhin asettui hänen paikalleen ja kohotti korkeuteen rukouksia, jotka yksinkertaisesta ja ajatuksettomasta muodostaan huolimatta olivat kyllin hartaita. Muun muassa muistan hänen rukoilleen turvaa niille, jotka olivat lähdössä lähetystönä Dingaanin luo ja niille, jotka jäivät leiriin. Näitä rukouksia ei kuultu, sillä kaikkivaltias, jolle ne osoitettiin, näki hyväksi päättää toisin.
Tämän kokouksen jälkeen, johon vakavasti otin osaa, Retief, joka juuri ennen sen alkamista oli saapunut Doornkop'ista, missä hän oli ollut vaimoaan katsomassa, piti jonkinlaisen neuvottelun, jossa niiden nimet, jotka vapaaehtoisesti tai komennettuina tulisivat seuraamaan häntä, lopullisesti merkittiin muistiin. Tässä neuvottelussa syntyi vilkas väittely, sillä useat buurit eivät pitäneet retkeä järkevänä — ei ainakaan, jos se toteutettaisiin niin laajassa kaavassa. Eräs vanha mies heistä — en muista, kuka — huomautti, että se saattoi näyttää sotaretkeltä ja että olisi viisaampaa, jos vain viisi tai kuusi lähtisi, kuten ennenkin oli tapahtunut, sillä silloin ei voisi syntyä erehdystä heidän tarkoitustensa rauhallisesta luonteesta.
Retief itse taisteli tätä mielipidettä vastaan ja kääntyi vihdoin äkkiä minun puoleeni, joka aivan lähellä kuuntelin, ja sanoi:
"Allan Quatermain, sinä olet nuori, mutta sinulla on hyvä arvostelukyky; sitäpaitsi olet niitä perin harvoja, jotka tuntevat Dingaanin ja voivat puhua hänen kieltään. Sano meille, mikä sinun mielipiteesi on."
Tämän kehoituksen saatuani vastasin — liikutettuna kenties Hansin puheesta enemmän kuin ajattelinkaan, — että minäkin pidin asiaa vaarallisena ja että jonkun, jonka henki oli vähemmän arvoinen kuin päällikön, pitäisi ottaa retken johto käsiinsä.
"Miksi niin sanot, poikaseni", hän sanoi kiihkeästi, "sillä ovathan kaikkien valkoisten miesten henget samanarvoisia, enkä minä voi vainuta mitään vaaraa koko yrityksessä?"
"Siksi, päällikkö, että minä vainuan vaaraa, vaikka en voikaan sanoa, mikä tämä vaara on, enempää kuin koira tai härkä voi haistaessaan jotain ilmasta ja haukkuessaan tai juoksennellessaan. Dingaan on tällä hetkellä kesytetty tiikeri, mutta tiikerit eivät ole kotikissoja, joiden kanssa voi leikitellä, sen tiedän minä, joka olen tuntenut hänen hampaansa ja aivan juuri päässyt niistä pelastumaan."
"Mitä tarkoitat?" kysyi Retief suoralla tavallaan. "Luuletko, että tämä musta paholainen aikoo surmata meidät?"
"Luulen, että se on hyvin mahdollista", vastasin.
"Siinä tapauksessa sinulla järkevänä miehenä täytyy olla jokin syy luuloasi tukemaan. Anna nyt kuulua, mikä se on."