Sitten he taputtivat minua selkään ja tuuppivat kömpelöllä, ystävällisellä tavallaan, kunnes vihdoin raivostuin ja iskin yhtä heistä nenään, josta hän yltyi enemmän nauramaan, vaikka nenä vuoti verta.
"Kas niin, ystävät", sanoin, niin pian kuin hiljaisuus oli palautunut, "olenpa nainut tai ei, niin lähden Dingaanin luo, välittämättä siitä, lähteekö kukaan muu, ja vastoin omaa vakaumustani. Naurakoot ne äänekkäimmin, jotka viimeksi nauravat."
"Hyvä!" huudahti eräs. "Jos te astutte ensimmäisen askeleen, olemme pian jälleen kotona, Allan Quatermain. Kuka ei tahtoisikaan olla Marie Marais'n kanssa matkan päätyttyä?"
Senjälkeen minä, heidän raa'an ja ivallisen naurunsa seuraamana, pakenin pois heidän luotaan ja vetäydyin vaunuuni, vähän aavistaen, että koko tämä keskustelu jonain päivänä käytettäisiin minua vastaan.
Eräissä kehittymättömissä piireissä aavistusta pidetään usein tiedon arvoisena.
XVII Luku.
AVIOLIITTO.
Sen päivän aamuna, jolloin aioin mennä avioliittoon, heräsin ankaran ukonilman aiheuttamaan ryskeeseen ja ulvontaan. Salama leimahteli peloittavasti yläpuolellamme, tappaen kaksi härkää aivan vaununi vierestä, ja kävi sellainen jyrinä, että koko maa näytti vapisevan. Sitten seurasi kylmä tuulenpuuska ja senjälkeen rapiseva rankkasade. Vaikka olin hyvin tottunut sellaisiin luonnonilmiöihin, erittäinkin tähän vuodenaikaan, tunnustan, että nämä näyt ja äänet eivät olleet omiaan nostamaan mielialaani, mikä jo oli matalampi kuin se olisi saanut olla tänä tapausrikkaana päivänä. Hans kuitenkin, joka saapui auttaakseen minua pukeutumaan parhaisiin pukimiini juhlatoimitusta varten, oli heti lohduttelemassa.
"Älkää näyttäkö murheelliselta, baas", hän sanoi, "sillä vaikka aamulla myrskyää, on illalla selkeätä."
"Niin", vastasin minä, puhuen pikemmin itsekseni kuin hänelle, "mutta mitä tapahtuu aamuisen myrskyn ja iltaisen tyvenen välillä?"