"Nyt sitten", hän sanoi, "olkaa hiljaa kaikki ja osoittakaa kunnioitusta, sillä muistakaa, etten minä juuri tällä hetkellä ole tavallinen mies. Minä olen pappi, mikä on aivan eri asia, ja, koska samalla olen päällikkönä ja monessa muussa virassa, aion lain minulle myöntämällä oikeudella vihkiä avioliittoon nämä nuoret ihmiset, ja siinä minua Jumala auttakoon. Älköön kukaan teistä todistajista jälkeenpäin sanoko, etteivät he ole oikein ja laillisesti naimisissa, koska minä teille julistan sen." Hän pysähtyi henkeään vetääkseen, ja joku sanoi: "kuulkaahan, kuulkaahan", tai vastaavan hollanniksi, minkä jälkeen Retief, vaiennettuaan loukkaajan katseellaan, jatkoi:
"Nuori mies ja nuori nainen, mikä on nimenne?"
"Älkää tehkö typeriä kysymyksiä, päällikkö", keskeytti rouva
Prinsloo; "tiedättehän heidän nimensä varsin hyvin."
"Tietysti tiedän, hyvä täti", hän vastasi. "Mutta tässä tapauksessa minun täytyy edellyttää, etten tiedä niitä. Tunnetteko te paremmin lain kuin minä? Mutta, odottakaahan, missä on isä, Henri Marais?"
Joku työnsi Marais'n esiin, ja siinä hän seisoi aivan hiljaa, tuijottaen meihin kummallinen ilme kasvoillaan. Hän piteli pyssyä kädessään, sillä hänkin oli valmistautunut matkalle lähtöä varten.
"Ottakaa pois tuo pyssy", sanoi Retief. "Se saattaisi laueta ja aiheuttaa sekasortoa ja kenties onnettomuuksia", ja joku noudatti käskyä. "No, Henri Marais, annatteko tyttärenne aviopuolisoksi tälle miehelle?"
"En", sanoi Marais heikosti.
"Hyvä; se on aivan teidän tapaistanne, mutta ei tee mitään, sillä hän on täysi-ikäinen ja voi itse antaa itsensä. Eikö hän ole täysi-ikäinen, Henri Marais? Älkää seisoko siinä kuin jukuripää hevonen, vaan vastatkaa, onko hän täysi-ikäinen?"
"Luulen niin", sanoi Marais samalla pehmeällä äänellä.
"Ottakaa siis, kaikki läsnäolijat, huomioon, että tämä nainen on täysi-ikäinen ja suostuu avioliittoon tämän miehen kanssa, eikö niin, rakkaani?"