"No, hyvä sitten, mynheer, olkaa hyvä ja kertokaa tälle kuninkaalle, että me emme halua tulla hänen yksityiskartanoonsa. Minä olen tuonut karjan, jonka hän pyysi minun etsimään, ja minä olen valmis luovuttamaan sen hänelle missä tahansa, mutta sitä varten me emme riisu aseitamme."
Syntyi keskustelu, ja sanantuojat lähetettiin takaisin. Pian ne palasivat täyttä vauhtia, ilmoittaakseen, että Dingaan ottaisi buurit vastaan suurella tanssikentällä Kraalin keskellä, ja että he saisivat tuoda pyssynsä mukaan, koska hän halusi nähdä, kuinka he laukaisivat ne.
Me siis ratsastimme paikalle, koettaen tehdä niin edullisen vaikutuksen kuin mahdollista. Havaitsimme tanssikentän, joka oli usean acre'n laajuinen, olevan ylt'ympäri reunustetun tuhansilla sulin koristetuilla, mutta aseettomilla sotureilla, jotka oli järjestetty rykmentteihin.
"Näettehän", kuulin Pereiran sanovan Retief'ille, "näillä ei ole mitään keihäitä."
"Ei ole", vastasi päällikkö, "mutta heillä on seipäitä, jotka — kun heitä on sata yhtä vastaan — tekevät saman tehtävän."
Sillävälin suunnaton karjalauma ajettiin kahtena joukkueena aukeaman päässä olevan miesryhmän ohi ja sitten heidän takanaan olevista porteista ulos. Kun eläimet olivat kaikki menneet, lähestyimme näitä miehiä, joiden joukosta keksimme Dingaanin lihavan vartalon helmikoristeiseen vaippaan kääriytyneenä. Me sijoituimme puoliympyrään hänen eteensä ja seisoimme siinä hänen tarkastaessaan meitä terävillä silmillään. Samassa hän huomasi minut ja lähetti erään neuvosmiehen ilmoittamaan minulle, että minun oli tultava hänen tulkikseen.
Astuin alas hevosen selästä ja lähdin Retiefin, Thomas Halsteadin ja muutamien buurien johtomiesten seurassa.
"Sakubona (hyvää päivää), Macumazahn", sanoi Dingaan. "Olen iloinen, että olet tullut, koska tiedän sinun tulkitsevan sanani oikein ja koska kuulut Yrjön kansaan, sillä tähän Tho-maas'iin minä en luota, vaikka hänkin kuuluu Yrjön kansaan."
Toistin Retiefille hänen sanansa.
"Aha!" huudahti hän äristen, "näyttää siltä, että te englantilaiset olette askeleen edellä meistä buureista, täälläkin."