Vastasin, että olin rehellinen mies enkä tiennyt mitään pettureista tai siitä, mistä he saattoivat murista ja mistä olla murisematta.
"Niin, Macumazahn", vastasi Dingaan hyvin vilkkaasti. "Siinä suhteessa sinä ja minä olemme toistemme kaltaisia. Me olemme kumpikin rehellisiä, kovin rehellisiä, ja sentähden myöskin ystäviä, mitä en koskaan voi olla näiden amaboonain kanssa, jotka ovat pettureita, kuten sinä ja monet muut ovat sanoneet minulle. Me pelaamme päivän valossa, kuten miehet, ja se voittaa, ken voittaa, ja ken häviää, se häviää. Kuule nyt minua, Macumazahn, ja muista, mitä sanon. Mitä tahansa tapahtuneekin minulle, mitä tahansa nähnetkin, sinä olet turvassa niin kauan kuin minä elän. Dingaan on puhunut. Saanpa pitkän valkoisen tytön tai olen saamatta, sinä olet joka tapauksessa turvattu; sen pidän muistissani", ja hän pyyhkäisi hiuksillaan olevaa kumirengasta.
"Ja miksi minä olen turvattu, kun muita uhkaa vaara, oi kuningas?" kysyin.
"Jos sen tahdot tietää, kysy eräältä vanhalta Zikali nimiseltä ennustajalta, joka eli tässä maassa isäni Senzangacona'n päivinä ja sitä ennen — jos nimittäin satut hänet löytämään. Pidän sinusta myöskin, kun et ole litteänaamainen hölmö niinkuin nämä amaboonat, vaan on sinulla aivot, jotka suoriutuvat kaikista vaikeuksista kuten käärme rämeiköstä. Olisi synti surmata sellainen, joka ampuu lintuja, niiden lennellessä korkealla ilmassa hänen yläpuolellaan, mitä ei kukaan muu kykene tekemään. Mitä tahansa siis näet tai kuulet, muista, että sinulle ei tapahdu mitään pahaa ja että pääset vahingoittumatta lähtemään tästä maasta tai jäädä tänne rauhassa, jos tahdot, ollaksesi tulkkinani puhuessani Yrjön poikien kanssa.
"Palaa nyt päällikkösi luo ja sano hänelle, että hänen sydämensä on minun sydämeni ja että kovin kernaasti haluan nähdä hänet täällä. Huomenna ja kenties sitä seuraavana päivänä tahdon näyttää hänelle muutamia kansani tansseja ja senjälkeen allekirjoitan asiapaperin, antaen hänelle kaiken pyytämänsä maan ja kaiken muun, mitä hän haluaa, vieläpä enemmän kuin hän saattaa toivoakaan. Hamba gachlé, Macumazahn", ja, nousten hämmästyttävällä nopeudella tuoliltaan, joka oli veistetty yhdestä ainoasta puupölkystä, hän kääntyi ja hävisi pienestä hänen takanaan olevan aidan aukosta, joka vei hänen yksityismajoihinsa.
Kun Kambulan saattamana, joka odotteli minua tämän isiklohloksi nimitetyn labyrintin portin ulkopuolella, olin matkalla takaisin buurien leiriin, tapasin Thomas Halstead'in, joka kuljeskeli luultavasti saadakseen puhutella minua. Pysähdyin ja kysyin häneltä suoraan, mitä aikeita kuninkaalla oli buurien suhteen.
"En tiedä", hän vastasi olkapäitään kohauttaen, "mutta hän näyttää niin hyväntahtoiselta heitä kohtaan, että luulen hänen valmistavan jotain onnettomuutta. Hän on ihmeellisesti kiintynyt teihin, sillä kuulin hänen antavan määräyksen lähettää sana joka rykmenttiin, että se, joka teitä vain haavoittaisikin, joutuisi heti surmattavaksi. Myöskin teitä näytettiin kaikille ratsastaessanne tänne muiden joukossa, jotta kaikki tuntisivat teidät."
"Se on minun puolestani hyvä", vastasin. "Mutta en käsitä, miksi minä tarvitsisin erikoista suojelusta ennen muita, jollei joku tahdo minua vahingoittaa."
"Täällä onkin sellainen, Allan Quatermain. Indunat kertovat minulle, että kaunis portugalilainen, jota he nimittävät Kaksinaamaksi, pyytää kuningasta surmaamaan teidät joka kerta, kun hän näkee hänet. Itsekin olen sen kuullut."
"Se on hänen tapaistaan", vastasin. "Mutta sanokaahan, mistä hän puhelee kuninkaan kanssa, milloin hän ei pyydä surmaamaan minua?"