"Tämä on kummallinen ja ruma juttu, Allan, ja jos se on tosi, täytyy Pereiran olla vieläkin suurempi roisto kuin olen luullut. Mutta en voi uskoa, että se on totta. Luulen, että Dingaan valehteli sinulle omien tarkoituksiensa hyväksi; tarkoitan juttua sinun surmaamiseksesi tehdystä suunnitelmasta."
"Kenties, päällikkö. En tiedä, enkä suuresti väiltäkään tietää. Mutta olen varma, ettei hän valehdellut, kun hän sanoi aikovansa varastaa vaimoni joko itselleen tai Pereiralle."
"Mitä sitten aiot tehdä, Allan?"
"Aion teidän luvallanne lähettää jälkiratsastajani, Hansin, takaisin leiriin viemään Marielle kirjeen, missä kehoitan häntä siirtymään rauhassa joen rannalta valitsemalleni tilukselle, josta olen teille kertonut, ja pysyttelemään siellä kätkössä, kunnes palaan takaisin."
"Minusta se on tarpeetonta, Allan. Jos se kuitenkin tuo mielellesi helpoitusta, niin tee niin, sillä en voi sallia sinun itse mennä. Älä kuitenkaan lähetä tätä hottentottia, joka lörpötyksillään saisi ihmiset pelästymään. Aion juuri lähettää sananviejän leiriin kertomaan onnellisesta saapumisestamme ja Dingaanin taholta osaksemme tulleesta hyvästä vastaanotosta. Hän voi ottaa kirjeesi, missä sinun on vaimollesi sanottava, että, jos hän ja Prinsloon sekä Meyer'in perheet lähtevät tälle maatilallesi, heidän on mentävä lörpöttelemättä, ikäänkuin haluten vaihtelua, siinä kaikki. Laita kirje huomiseksi ennen aamunkoittoa valmiiksi, jolloin uskon omani olevan valmiina", hän lisäsi murahtaen.
"Se on silloin oleva valmis, päällikkö. Mutta mitä Hernan Pereirasta ja hänen vehkeilyistään?"
"Se tuosta kirotusta Hernan Pereirasta", huudahti Retief, jymäyttäen nyrkkinsä kirjoituspöytään, "että ensi tilassa hankin itse todistukset Dingaanilta ja siltä englantilaiselta pojalta, Halstead'ilta. Jos havaitsen heidän kertovan saman jutun kuin sinulle, asetan Pereiran koetukselle, kuten olen jo aikaisemmin uhannut tehdä. Ja jos hänet havaitaan syylliseksi, niin Jumala häntä varjelkoon! Tahdon hänet ammuttavaksi. Mutta toistaiseksi on parasta olla mitään tekemättä ja pitää vain silmällä häntä, ettemme aiheuttaisi pelkoa ja häväistystä leirissä, eikä ollenkaan todistella juttua. Mene nyt kirjoittamaan kirjettäsi ja jätä minut kirjoittamaan omaani."
Lähdin ja kirjoitin Marielle kirjeen, jossa en kuitenkaan kertonut läheskään kaikkea, minkä tässä olen pannut paperille. Pyysin häntä ja Prinsloo'n sekä Meyer'in perheitä — jos nämä haluaisivat seurata hänen mukanaan, kuten varmasti uskoin — siirtymään heti maatilalle, jonka kolmenkymmenen mailin päässä Bushman-joen rannasta olin keksinyt; tekosyynä heidän oli mainittava, että he menivät katsomaan, kuinka rakennustyöt siellä edistyivät. Tai jos toiset eivät tulisi, kehoitin häntä menemään yksin muutamien hottentottipalvelijain kanssa tai muiden kanssa, jotka saisi seurakseen.
Tämän kirjeen vein Retiefille ja luin sen hänelle. Pyynnöstäni hän raaputti sen alareunaan:
"Olen nähnyt edelläolevan ja hyväksyn sen, tietäen koko jutun, joka olkoon oikea tai väärä. Tee kuten miehesi sinua pyytää, mutta älä siitä puhu muille kuin niille, jotka hän mainitsee. — Pieter Retief."