Me vaelsimme Suuren Kraalin porteista. Useimmat buurit, asetettuaan aseensa läjään kahden maitopuun alle, kulkivat tietä pitkin neljä- tai viisimiehisissä ketjuissa, nauraen ja rupatellen mennessään. Olen usein senjälkeen ajatellut, että, vaikka jokainen heistä minua lukuunottamatta oli tuomittu tunnin kuluessa astumaan tuon peloittavan askeleen ajasta ijäisyyteen, näyttää kummalliselta, ettei lähestyvä kohtalo heittänyt minkäänlaista varjoa heidän sydämiinsä. Päinvastoin he olivat varsin iloisia ja erinomaisen tyytyväisiä tehtävänsä onnellisen päätöksen johdosta, ja sen johdosta, että pian saisivat palata vaimojensa ja lastensa luo. Myöskin Retief oli iloinen, sillä kuulin hänen kumppaniensa kanssa laskevan leikkiä minusta ja "valkoisen leivän viikostani" eli kuherruskuukaudestani, jonka hän sanoi olevan varsin lähellä.
Kun saavuimme perille, huomasin, että useimmat niistä rykmenteistä, jotka edellisenä päivänä olivat edessämme suorittaneet suuret sotatanssit, olivat poissa. Kaksi vain oli jälellä: Ischlangu Inhlope eli "Valkoiset kilvet", johon kuului joukko veteraaneja, joilla oli rengas päänsä ympärillä, ja Ischlangu Umnyama eli "Mustat kilvet", jotka olivat kaikki nuoria miehiä ja joilla ei ollut mitään renkaita. "Valkoiset kilvet" olivat asettuneet riviin pitkin suuren aukeaman aitausta meistä vasemmalle, ja "Mustat kilvet" olivat samalla tavoin sijoittuneet meistä oikealle. Kumpaankin rykmenttiin kuului noin tuhat viisisataa miestä. Lukuunottamatta nuijia ja tanssisauvoja he olivat aivan aseettomia.
Saavuimme samassa tanssipaikan päähän, missä tapasimme Dingaanin istumassa tuolillaan ja kaksi ylhäistä indunaa, Umhlela ja Tambusa, hänen kummallakin puolellansa kyyryllään. Hänen takanansa seisoi labyrintin sisäänkäytävän luona, josta kuningas oli tullut, muita indunoita ja päälliköitä. Saapuessamme Dingaanin eteen tervehdimme häntä ja hän vastasi tervehdykseen ystävällisin sanoin ja hymyili. Sitten Retief, pari kolme muuta buuria, Thomas Halstead ja minä astuimme esiin, jolloin sopimus tuotiin uudelleen käsiteltäväksi ja todettiin samaksi asiakirjaksi, jonka edellisenä päivänä olimme nähneet.
Sen alareunaan oli joku — olen unohtanut, kuka — kirjoittanut hollanniksi: "De merk van Koning Dingaan" (Kuningas Dingaanin merkki). Sanojen "merk" ja "van" välille jätettyyn aukkoon Dingaan teki ristin kynällä, joka hänelle annettiin, Thomas Halstead'in pitäessä hänen kädestään ja osoittaessa, mitä hänen oli tehtävä.
Tämän jälkeen kolme hänen indunaansa eli ylhäistä neuvosmiestään nimeltä Nwara, Yuliwana ja Manondo todistivat sen zulujen puolelta ja M. Oosthuyzen, A. C. Greyling ja B. J. Liebenberg, jotka seisoivat lähinnä Retief'iä, buurien puolelta.
Kun tämä oli tehty, määräsi Dingaan yhden isibongo'n eli ylistäjän juoksemaan edes takaisin rykmenttien ja muiden sinne kokoontuneiden edessä ja kuuluttamaan, että hän oli luovuttanut Natalin buureille heidän ikuiseksi omaisuudekseen, minkä ilmoituksen zulut ottivat kiljuen vastaan. Sitten Dingaan kysyi Retiefiltä, eikö hän halunnut syödä, ja suuret lautaselliset keitettyä härän lihaa tuotiin esiin ja kuljetettiin ympäri. Buurit siitä kuitenkin kieltäytyivät, selittäen jo syöneensä aamiaista. Siihen kuningas vastasi, että heidän ainakin oli juotava, ja maljallisia twala'a eli kafferien olutta tuotiin esiin ja tarjoiltiin yltympäri, ja kaikki buurit nauttivat sitä.
Heidän juodessaan Dingaan antoi Retiefin tehtäväksi viedä hollantilaisille farmareille sana, että hän toivoi heidän pian tulevan ja ottavan Natalin haltuunsa, joka tästälähtien oli heidän maatansa. Myöskin tuo mustasydäminen roisto toivotti heille hauskaa kotimatkaa. Senjälkeen hän antoi molemmille rykmenteille käskyn tanssia ja laulaa sotalauluja huvittaakseen vieraitaan.
He aloittivat tanssin ja siirtyivät sen kestäessä yhä lähemmäksi.
Tällä hetkellä eräs zulu ilmestyi, tehden itselleen tietä päällikköjen välitse, jotka olivat kerääntyneet labyrintin portille, ja jätti jonkun sanoman eräälle indunalle, joka vuorostaan ilmoitti sen kuninkaalle.
"Oho! Onko niin?" sanoi kuningas huolestunein katsein. Sitten hänen silmänsä ikäänkuin sattumalta osuivat minuun, ja hän lisäsi: "Macumazahn, eräs vaimoistani on äkkiä vaikeasti sairastunut ja sanoo, että hänen on saatava jotain valkoisten miesten lääkettä, ennenkuin he menevät pois. No, sinä sanot olevasi vastanainut mies, joten voin uskoa vaimoni sinun haltuusi. Pyydän sinua menemään ja ottamaan selvän, mitä lääkettä hän tarvitsee, sillä sinähän osaat puhua meidän kieltämme."