Dingaan kuuli sen myöskin ja osoitti kädenliikkeellään kieltäytyvänsä kuuntelemasta ja samalla huusi kolmasti:
"Bulala abatagati!" eli "Lyökää kuoliaaksi nuo taikurit!"
Näin Halstead raukan vetävän veitsensä ja upottavan sen erääseen zuluun, joka oli hänen lähellään. Mies kaatui, ja uudelleen hän sivalsi toista sotilasta, leikaten hänen kurkkunsa poikki. Buurit vetivät myös veitsensä esiin — ne heistä, joilla oli aikaa — ja koettivat puolustautua näitä mustia paholaisia vastaan, jotka joukoittain ryntäsivät heidän kimppuunsa. Kuulin myöhemmin, että heidän onnistui tappaa kuusi tai kahdeksan niistä ja haavoittaa kenties pariakymmentä. Mutta se oli pian päättynyt, sillä mitä saattoivat miehet, jotka olivat astutetut vain taskuveitsillä, tehdä sellaiselle paljoudelle?
Kauhean melun, huutojen, valitusten, kirousten, armonpyyntöjen ja zulujen taistelukiljunnan kajahdellessa kaikki buurit lyötiin maahan, molemmat pienet pojatkin ja hottentottipalvelijat. Sitten sotilaat raastoivat heidät vielä elävinä pois, kantapäät maassa laahaten, aivan niinkuin mustat muurahaiset raahaavat haavoittuneita matoja tai hyönteisiä.
Dingaan seisoi nyt sivullani ja nauroi, lihavien kasvojen hermostuneesti nytkähdellessä.
"Tule, Yrjön Poika", hän sanoi, "katsokaamme näiden hallitsijallesi petollisten loppua."
Sitten minut kuljetettiin eräälle labyrintin sisäpuolella olevalle kummulle, josta levisi näköala ympäristöön. Täällä odotimme hetkisen, kuunnellen melua, joka kävi yhä etäisemmäksi, kunnes äkkiä tuo kammottava kuoleman saattue ilmestyi jälleen näkyviin, tullen Suuren Kraalin aitauksen ympäri ja suunnaten kulkunsa suoraan Teurastuskukkulaa, Hloma Amabutu'a kohti. Pian sen rinteitä pitkin oli kiivetty ylös, ja siellä keskellä tummalehtisiä pensaita ja kivenlohkareita mustat sotilaat murhasivat heidät joka ainoan.
Minä näin sen ja pyörryin.
* * * * *
Luulen olleeni tiedottomana useita tunteja, vaikka loppupuolella tajuttomuuteni kävi niin lieväksi, että saatoin kuulla onton äänen yläpuolellani puhuvan zulukielellä.