"En tiedä", sanoin. "Sanohan, milloin tästä paikasta pääsen pois?"
"Kuinka minä sen voin sanoa sinulle, Macumazahn?" vastasi Naya, tarttuen käteeni vilkkaalla tavallaan. "Luulen kuitenkin piakkoin voivani sanoa. Kun olet lähtenyt, Macumazahn, muista minua joskus ystävyydellä, koska olen todella koettanut tehdä olosi niin mukavaksi kuin mahdollista vartijan tirkistellessä joka raosta majaan."
Sanoin jotain tilaisuuteen sopivaa, ja seuraavana aamuna vapautukseni saapui. Kun olin syömässä aamiaistani pihamaalla majan takana, ilmestyivät nurkkauksen takaa näkyviin Nayan kauniit ja miellyttävät kasvot, ja hän ilmoitti, että joku kuninkaan lähetti oli tullut minua tapaamaan. Jättäen lopun ateriasta nauttimatta menin pihaportille ja näin siellä vanhan ystäväni Kambulan.
"Tervehdin sinua, inkoos", hän sanoi minulle. "Tulen viemään sinut takaisin Nataliin vartioston seuraamana. Mutta kehoitan sinua olemaan kyselemättä minulta mitään, sillä minun ei ole lupa niihin vastata. Dingaan on sairas etkä siis voi häntä nähdä, et myöskään valkoista saarnamiestä etkä ketään muuta. Sinun on lähdettävä kanssani heti paikalla."
"Minä en halua nähdä Dingaania", vastasin, katsoen häntä suoraan silmiin.
"Ymmärrän", vastasi Kambula. "Dingaanin ajatukset ovat hänen ajatuksiaan ja sinun ajatuksesi ovat sinun ajatuksiasi, ja kenties hän juuri sentähden ei halua nähdä sinua. Muista kuitenkin, inkoos, että Dingaan on pelastanut henkesi, temmatessaan sinut kärventymättömänä hyvin suuresta tulipalosta, kenties siksi, että sinä olet erilaatuista puuta, jota hänen mielestään on sääli polttaa. No, jos olet valmis, niin lähtekäämme."
"Olen valmis", vastasin.
Tiellä tapasin Nayan, joka sanoi:
"Et koskaan ole edes ajatellut sanoa minulle hyvästi, valkoinen mies, vaikka olen sinua hyvin kohdellut. No, mitäpä muuta olisin voinut odottaakaan? Toivon kuitenkin, että, jos minun olisi tästä maasta paettava henkeni säilyttääkseni, kuten saattaa tapahtua, sinä tekisit puolestani sen, mitä minä olen tehnyt sinun puolestasi."
"Sen lupaan", sanoin, puristaen hänen kättään. Sattui niin, että vuosia myöhemmin saatoinkin täyttää lupaukseni.