Kambula ei vienyt minua Umgungundhlovu'n kraalin läpi, vaan kiersi sen. Tiemme kulki aivan kuoleman kukkulan, Hloma Amabutu'n, ohi, missä korppikotkia edelleen oli suurin joukoin koolla. Kohtalo oli määrännyt, että minun oli kuljettava muutamien kukkulan juurella henkensä menettäneiden seuralaisteni juuri kaluttujen luiden yli. Eräs näistä luurangoista oli vaatteista päättäen Samuel Esterhuizen, erittäin kunnon mies, jonka vieressä olin nukkunut koko matkamme ajan. Hänen tyhjät silmäkuoppansa näyttivät tuijottavan minuun moittivasti ikäänkuin kysyen, miksi minä jäin eloon, kun hän ja kaikki hänen veljensä olivat saaneet surmansa. Tein itse itselleni saman kysymyksen. Miksi koko tuosta suuresta seurasta vain minä yksin olin jäänyt eloon?
Sisäinen ääni tuntui minulle vastaavan: Jotta saattaisin olla yhtenä välineenä kostettaessa Dingaanille, tuolle pirulliselle murhaajalle. Katsellessani näitä murskattuja ja häväistyjä luurankoja, jotka olivat olleet miehiä, vannoin itsekseni, etten tätä tehtävääni jättäisi tekemättä, jos saisin elää. Enkä jättänytkään, vaikka en näillä sivuilla voikaan kertoa siitä suuresta kostosta.
Käännettyäni silmäni tästä kauheasta näystä huomasin vastakkaisella rinteellä, johon olimme leiriytyneet matkallamme Delagoasta, vielä kunnianarvoisan mr Owen'in majat ja vaunut. Kysyin Kambulalta, olivatko hän ja hänen väkensä myös saaneet surmansa.
"Ei, inkoos", hän vastasi. "He ovat Yrjön Lapsia, kuten sinäkin, ja sentähden kuningas on säästänyt heidät, vaikka hän aikookin karkoittaa heidät maastaan."
Nämä olivat hyviä uutisia, ja minä kysyin uudelleen, oliko myöskin
Thomas Halstead säästynyt, koska hänkin oli englantilainen.
"Ei", sanoi Kambula. "Kuningas tahtoi säästää hänet, mutta hän tappoi kaksi meidän miehistämme ja laahattiin pois muiden mukana. Kun pyövelit ryhtyivät työhönsä, oli liian myöhäistä pidättää heidän käsiään."
Taasen kysyin, enkö saisi lähteä yhdessä mr. Owen'in kanssa, mihin
Kambula vastasi lyhyesti:
"Ei, Macumazahn. Kuningas on määrännyt, että sinun on mentävä yksin."
Niin meninkin. Mr. Owen'ia ja hänen väkeään en koskaan enää tavannut. Uskon kuitenkin, että he turvallisesti saapuivat Durban'iin ja purjehtivat pois laivalla, jonka nimi oli Comet.
Lyhyessä ajassa saavuimme kraalin pääportin vieressä olevien kahden maitopuun luo, missä paljon tavaroistamme oli maassa hajallaan, vaikka pyssyt olivat kadonneet. Kambula kysyi, saatoinko tuntea oman satulani.