Rouva Prinsloo saapui ruumiin luo, joka makasi maassa puettuna vaatteisiin, jotka muistuttivat minun vaatteitani. Sitten hän vaivaloisesti taivutti alas uljaan vartalonsa ja kääntyi katsomaan maassa makaavaa. Hän tarkasti sen kasvoja ja alkoi sitten huutaa.
"Tulkaa tänne, Henri Marais", hän huudahti. "Tulkaa katsomaan, mitä rakastettu sisarenpoikanne on tehnyt! Teillä oli tytär, joka oli teille kaikki kaikessa, Henri Marais. Tulkaa nyt katsomaan häntä, kun rakastettu sisarenpoikanne on päättänyt työnsä häneen nähden!"
Henri Marais läheni hitaasti kuten sellainen, joka ei ymmärrä. Hän seisoi maassa makaavan ruumiin ääressä ja katseli sitä aamusumun läpi.
Sitten hän äkkiä sai raivokohtauksen. Hänen leveä hattunsa putosi hänen päästään ja hänen pitkä tukkansa näytti nousevan pystyyn. Myöskin hänen partansa laajeni ja törrötti kuin linnun sulat pakkassäällä. Hän kääntyi Hernan Pereiraan päin. "Sinä paholainen!" hän huusi ja hänen äänensä kaikui kuin villin pedon kiljunta. "Sinä paholainen olet murhannut tyttäreni! Kun et saanut Marieta itsellesi, olet hänet murhannut. No, minä maksan sen sinulle takaisin!"
Sen enempää siekailematta hän nosti pyssynsä ja laukaisi suoraan Pereiraa kohti, joka vaipui hitaasti maahan ja jäi siihen koristen makaamaan.
Juuri samalla hetkellä kuulin suuren joukon ratsastajia lähenevän meitä, vaikka en tiennyt, mistä he tähän aikaan tulivat. Yhden heistä tunsin puolijuopuneenakin, sillä hän oli erittäin elävästi painunut mieleeni. Se oli synkkäkatseinen päällikkö, joka minut oli tutkinut ja tuominnut kuolemaan. Hän astui hevosensa selästä ja, tuijottaen molempiin maassa makaaviin olentoihin, hän sanoi kovalla ja kolkolla äänellä:
"Mitä tämä merkitsee? Keitä nämä miehet ovat ja miksi heidät on ammuttu? Selittäkää, Henri Marais."
"Miehet!" vaikeroi Henri Marais "Eivät ne ole miehiä. Toinen on nainen — ainoa lapseni; toinen taasen on paholainen, joka sentähden, että on paholainen, ei tahdo kuolla. Kas! Hän ei tahdo kuolla. Antakaa minulle toinen pyssy, että saan hänet kuolemaan."
Päällikkö katseli ympärilleen rajusti, ja hänen silmänsä osuivat rouva Prinslooseen.
"Mitä on tapahtunut, rouva?" hän kysyi.