Heidän päämääränään oli polttaa katto. Niin pian kuin heidän viimeinen vallituksensa oli kyllin lähellä (kello oli silloin noin puoli yhdentoista tienoissa), he alkoivat heittää ruokokatolle assegaita, joihin oli kiinnitetty palavia ruohokimppuja. Monet niistä menivät harhaan, mutta vihdoin, kuten heidän huudoistaan saatoimme päättää, yksi osui. Kymmenessä minuutissa tämä osa rakennusta oli tulessa.
Nyt asemamme kävi toivottomaksi. Me peräydyimme keskikäytävää pitkin, etteivät palavat kattoparrut putoaisi alkuasukkaittemme niskaan, jotka alkoivat kadottaa rohkeutensa eivätkä tahtoneet enään seistä niiden alla. Mutta kvaabit, rohkaistuneina, kiipesivät sisään eteläisen ikkunan kautta ja ahdistivat meitä isomman arkihuoneen oven edustalla.
Tässä alkoi ratkaiseva ottelu. Kun he ryntäsivät kimppuumme, me ammuimme, kunnes he syöksyivät alas epäjärjestyksessä. Melkein viimeisellä laukauksellamme he peräytyivät, ja juuri silloin katto putosi heidän päälleen.
Oh, mikä kauhea näky se olikaan! Tiheät savupilvet, alle hautautuneiden ja palavien miesten tuskanhuudot, hämminki, kuolinkamppailu!
Etuovi murtui sivustahyökkäyksestä.
Leblanciin ja erääseen orjaan, joka oli hänen lähellään, tarttuivat mustat, kynsimäiset kädet, ja vetivät heidät ulos. Miten ranskalaisen kävi, en tiedä, sillä alkuasukkaat laahasivat hänet pois, mutta pelkään hänen loppunsa olleen kauhean, koska hänet otettiin elävänä. Palvelijan näin heidän lävistävän assegailla, joten hän ainakin kuoli heti. Laukaisin viimeisen panokseni, surmaten erään lurjuksen, joka heilutteli sotakirvestään, sitten iskin pyssyn perällä hänen takanaan olevaa miestä naamaan kaataen hänet, ja, tarttuen Marien käteen vedin hänet pohjoispuolella olevaan huoneeseen — jossa tapanani oli nukkua — ja suljin sekä telkesin oven.
"Allan", hän huudahti, "Allan rakas, kaikki on lopussa. En tahdo joutua näiden miesten käsiin. Ammu minut, Allan."
"Hyvä", vastasin, "teen sen. Minulla on pistoolini. Yksi laukaus sinulle, yksi minua varten."
"Ei, ei! Ehkä sinä jotenkuten pääset pakenemaan; mutta, näethän, minä olen nainen, enkä uskalla jättäytyä sen mahdollisuuden varaan. Tule nyt, minä olen valmis", ja hän polvistui levittäen käsivartensa ottaakseen vastaan kuoleman syleilyn, ja katsoi ylös minuun armailla, sääliväisillä silmillään.
"Ei voi tappaa rakkauttaan ja elämäänsä", vastasin käheästi. "Me olemme joutuneet kulkemaan yhdessä", ja minä kohotin molempia pistoolin piippuja.