Buurit, jotka näennäisesti olivat tulleet rotkolle katsomaan ampumakilpailua, vaikka todellisuudessa aivan eri tarkoituksessa, alkoivat nyt hajaantua. Muutamat heistä ratsastivat suoraan pois, kun taasen toiset menivät vaunujensa luo, jotka he jonkun matkan päähän olivat irroittaneet valjaista, ja ajoivat eri tahoille kotiinsa. Olen iloinen voidessani sanoa, että suuri joukko heidän parhaimmistaan ennen lähtöään tuli onnittelemaan minua sekä Maraisfonteinin puolustuksen että ampumiseni johdosta. Myöskin hyvin useat lausuivat mielipiteensä Pereirasta erittäin suorasukaisella kielellä.
Oli päätetty, että isäni ja minä nukkuisimme tämän yön Marais'n tilalla, palaten kotiin seuraavana aamuna. Mutta isäni, joka oli koko tätä näytelmää seurannut hiljaa mutta tarkkaavasti, tuli siihen johtopäätökseen, että kaiken tapahtuneen jälkeen me tuskin olisimme tervetulleita sinne, ja että Pereiran seuraa oli vältettävä juuri nyt, ja senvuoksi hän meni Marais'n luo ja sanoi hyvästit, ilmoittaen, että me tahtoisimme lähettää hakemaan minun tammaani.
"Ei niin, ei niin", hän vastasi, "te olette minun vieraitani tämän yön. Myöskin, olkaa pelotta, Hernan on poissa. Hän on matkustanut jollekin liikeasialleen."
Kun isäni epäröi, Marais lisäsi: "Ystäväni, pyydän sinua tulemaan, sillä minulla on muutamia tärkeitä sanoja sinulle sanottavana, joita en voi sanoa tässä."
Silloin isäni myöntyi, ilokseni ja helpoituksekseni. Sillä, jollei hän olisi myöntynyt, mitä mahdollisuutta minulla olisi ollut saada vaihtaa Marien kanssa muutamia vieläkin tärkeämpiä sanoja? Koottuani hanhet ja kaksi haukkaa, jotka lupasin kyniä Marielle, minut autettiin rattaille, ja me ajoimme pois saapuen Maraisfonteiniin juuri yön tullessa.
Sinä iltana, syönnin jälkeen, mynheer Marais pyysi isääni ja minua tulemaan kanssaan arkihuoneeseen puhelemaan. Jollain sivutarkoituksella - siltä ainakin minusta näytti — hän myös kehoitti tytärtään, joka oli pessyt astioita ja jonka puhuttelemiseen en siihen mennessä ollut saanut tilaisuutta, tulemaan kanssamme ja sulkemaan oven jälkeensä.
Kun me kaikki olimme istuutuneet ja me miehet olimme sytyttäneet piippumme — vaikka aavistus siitä, mitä oli seuraava, kokonaan vei minulta tupakoimishalun — Marais aloitti puheen englanniksi, jota hän jossain määrin taisi. Tämä oli isäni hyvittämiseksi, joka piti kunnia-asianaan olla ymmärtämättä hollantia, vaikka hän vastasikin Marais'lle tällä kielellä, kun tämä vakuutti, ettei hän ymmärtänyt englantia. Minulle hän puhui hollantia ja toisinaan ranskaa Marielle. Se oli mitä kummallisinta ja monikielisintä keskustelua.
"Nuori Allan", hän sanoi, "ja sinä tyttäreni Marie, olen kuullut kerrottavan teistä, että, vaikka en koskaan ole antanut teille lupaa yövalvomiseen, te olette rakastelleet keskenänne."
"Se on totta, mynheer", sanoin. "Olen vain odottanut tilaisuutta saadakseni kertoa teille, että vannoimme toisillemme uskollisuutta kvaabien tätä taloa vastaan tekemän hyökkäyksen aikana."
"Allemachte! Allan, kummallinen aika valintaa varten", vastasi Marais nykien partaansa. "Uskollisuus, joka on veressä vannottu, voi vereen päättyä."