Pimeys oli läpitunkematon. Etsin sen kautta tieni rattaille, jotka olivat talosta jonkun matkan päässä kedolla, minne ne oli valjaista irroitettu. Sydämestäni toivoin samalla, että kafferit valitsisivat tämän mustan yön toista hyökkäystään varten ja tekisivät lopun minusta.

Kun saavuin rattaiden luo ja sytytin lyhdyn, joka aina oli mukana, hämmästyin havaitessani, että ne häthätää oli laitettu kuntoon makuuta varten. Istuimet oli raivattu pois, takaverhot kiinnitetty ja niin edelleen. Myöskin aisaa oli tuettu siten, että ajoneuvot olivat vaakasuorassa, jotta niissä saattoi nukkua. Kun minä epätietoisena ihmettelin, kuka sen oli mahtanut tehdä, kiipesi Hans astuimelle, kantaen kahta taljapeitettä, jotka hän oli lainannut tai varastanut, ja kysyi, oliko minun mukava olla.

"Kyllä", vastasin. "Mutta kuinka sinä ajattelit tulla nukkumaan rattaille?"

"Baas", hän vastasi, "en ajatellutkaan tulla. Valmistin sen teille. Kuinka tiesin, että te tulisitte? Erittäin yksinkertaista. Istuin parvekkeella ja kuuntelin, mitä huoneessa puhuttiin. Ikkunaa ei, baas, sen jälkeen ole korjattu, kun kvaabit sen rikkoivat. Herran nimessä, millaista puhetta se oli! En ole koskaan tiennyt, että valkoihoisella olisi niin paljon sanottavaa yksinkertaisesta asiasta. Te tahdotte naida baas Marais'n tyttären. Baas tahtoo hänet naittaa toiselle miehelle, jolla on enemmän karjaa maksaa hänestä. No, meidän kesken se olisi pian päätetty, sillä isä olisi ottanut kepin ja paksummalla päällä hutkien ajanut sinut ulos majasta. Sitten hän olisi kepittänyt tyttöä ohuemmalla päällä, kunnes hän olisi luvannut ottaa toisen miehen, ja kaikki olisi järjestynyt koreasti. Mutta te valkoiset, te puhutte ja puhutte, eikä mitään päätöstä tule. Te yhä ajattelette naida tyttären ja tytär yhä ajattelee olla huolimatta miehestä, jolla on paljon lehmiä. Sitäpaitsi isä ei ole voittanut todellisuudessa mitään muuta kuin sairaan sydämen ja paljon onnettomuutta, joka on tulossa."

"Miksi paljon onnettomuutta on tulossa, Hans?" kysyin innokkaasti, sillä hänen yksinkertainen tapauksen arviointinsa kiinnitti mieltäni epämääräisellä tavalla.

"Oh, baas Allan, kahdesta syystä. Ensiksikin, kunnianarvoisa isänne, joka minusta teki kristityn, sanoi hänelle niin, ja niin hyvä saarnamies kuin hän on kumpu, jota pitkin Jumalan kirous juoksee taivaasta niinkuin salama alas puuta pitkin, ja kaikki me hyvin tiedämme, miten käy sen, joka on puun alla, kun salama siihen iskee. Se on ensimmäinen syyni kristittynä. Toinen syy, jonka mustaihoisena miehenä lausun ja josta ei voi syntyä erehdystä, sillä se on aina pitänyt paikkansa niin kauan kuin musta mies on ollut olemassa, tämä toinen syy on se, että tyttö on veren kautta omanne. Te pelastitte hänen henkensä verellänne", — ja hän osoitti jalkaani — "ja siten ostitte hänet ainiaaksi, sillä veri on enemmän arvoinen kuin karja. Sentähden se, joka tahtoo eroittaa hänet teistä, kokoaa verta hänen ja sen toisen miehen päälle, joka hänet koettaa varastaa, ja itselleen — en tiedä, mitä." Ja hän heilutteli kellertäviä käsivarsiaan, tuijottaen minuun pienillä mustilla silmillään erittäin tuikeasti.

"Joutavia!" sanoin. "Miksi sellaisia pahoja sanoja lausut?"

"Koska ne ovat tosia, baas Allan. Te nauratte Totty raukalle, mutta minä kuulin sen isältäni, ja hän taasen vuorostaan isältään suvusta sukuun, — ja saattepahan nähdä. Saattepa nähdä niinkuin minä olen nähnyt tätä ennen, ja niinkuin tulee näkemään mynheer Marais, joka — jollei suuri Jumala olisi tehnyt häntä hulluksi, sillä hullu hän meidän käsityksemme mukaan on — olisi voinut elää kotonaan vanhaksi asti, kunnon vävypoika olisi kantanut hänet hautaan hänen omaan peitteeseensä käärittynä."

Nyt olin mielestäni saanut tarpeekseni tästä kolkosta keskustelusta. Tietysti on helppoa nauraa alkuasukkaille ja heidän taikauskolleen, mutta pitkän elämänkokemuksen perusteella minun täytyy myöntää, että he eivät aina ole väärässä. Alkuasukkaalla on jonkinlainen kuudes aisti, jonka sivistynyt ihminen on kadottanut, — niin ainakin minusta näyttää.

"Peitteistä puhuttaessa", sanoin vaihtaakseni puheenaihetta, "keneltä olet saanut nämä taljat?"