Se oli Henri Marais'lta, ja kuului seuraavasti:
"Arvoisa herra ja ystäväni Quatermain. — Lähetän täten jäähyväiseni teille, sillä vaikka olettekin englantilainen ja vaikka meillä toisinaan onkin ollut riitaa, kunnioitan teitä sydämessäni. Nyt kun olemme lähdössä, painavat varoittavat sananne minua kuin lyijy, enkä tiedä, miksi. Mutta mikä on tehty, ei tule tekemättömäksi, ja minä luotan, että kaikki käy oikein. Jollei, tapahtuu se siitä syystä, että Herra Jumala tahtoo toisin."
Tässä isäni katsahti ylös ja sanoi: "Kun miehet kärsivät omasta intohimostaan ja hulluudestaan, he aina asettavat edesvastuun Kaitselmuksen niskoille."
Sitten hän jatkoi kirjeen tavailemista:
"Pelkään, että poikanne Allan, joka on kunnon miehenalku, kuten hyvin tunnen, ja rehellinen, ajattelee minun kohdelleen häntä kovasti ja kiittämättömästi. Mutta minä olen vain tehnyt sen, mikä minun on tehtävä. Totta kyllä, että Marie, joka äitinsä tapaan on hyvin kova ja itsepäinen mieleltään, vannoo, ettei hän tahdo kenenkään muun kanssa mennä naimisiin. Mutta pian luonto saa hänet unohtamaan tämän kaiken, erittäinkin kun sellainen oivallinen mies odottaa hänen kättään. Pyytäkää siis Allania myöskin unohtamaan kaikki hänen suhteensa ja kyllin vanhaksi tultuaan valitsemaan jonkun englantilaisen tytön. Olen juhlallisesti vannonut Jumalalle, että hän ei koskaan minun suostumuksellani saa tytärtäni vaimokseen."
"Ystäväni, kirjoitan teille kysyäkseni erästä asiaa, koska luotan teihin enemmän kuin näihin kehnoihin asiamiehiin. Puoli hintaa — vähäinen summa tosin — on minulla vielä saatavana farmistani Jacobus van der Merveltä, joka jää paikalle ja ottaa haltuunsa kaikki meidän maamme. Se tekee sata Englannin puntaa, langeten maksettavaksi vuoden kuluttua tästä päivästä, ja minä lähetän teille valtakirjan mainitun summan vastaanottamista ja kuittaamista varten. Myöskin minulla on saatavaa Brittiläiseltä hallitukseltanne laskun mukaan 253 puntaa vapautetuista orjista, joiden arvo oli ainakin 1,000 puntaa. Tämä paperi myöskin valtuuttaa teidät nostamaan. Mitä tulee korvausvaatimuksiin, jotka sanotulle kirotulle Hallitukselle olen tehnyt sen häviön johdosta, jonka kafferit minulle tuottivat, ei se tahdo hyväksyä niitä, sanoen ranskalaisen Leblanc'in, joka kuului talouteeni, aiheuttaneen hyökkäyksen."
"Ja hyvällä syyllä kylläkin", huomautti isäni.
'Kun olette saanut nämä rahat, jos koskaan saatte, pyydän teitä valitsemaan jonkun turvallisen tilaisuuden lähettääksenne ne minulle, missä tahansa olenkin, minkä epäilemättä lähitulevaisuudessa saatte tietää, vaikka tällä hetkellä toivon tulevani rikkaaksi jälleen enkä tarvitsevani rahaa. Jääkää hyvästi, ja Jumala olkoon kanssanne, kuten toivon hänen olevan minun ja Marien sekä kaikkien muiden trek-buurien kanssa. Kirjeentuoja ennättää vastauksinenne luoksemme ensimmäisellä levähdyspaikallamme.
Henri Marais.'
"No", sanoi isäni huokaisten, "luulen, että minun täytyy ottaa vastaan hänen luottamustehtävänsä, vaikka en tosiaankaan ymmärrä, miksi hän on valinnut 'kirotun englantilaisen', jonka kanssa hän on ankarasti riidellyt, keräämään saataviaan eikä jotakuta omista rakkaista buureistaan. Menen kirjoittamaan hänelle. Allan, katso, että lähetti ja hänen hevosensa saavat jotain syötävää."